Realismi
Realismi-sanalla tarkoitetaan kirjallisuudessa todenmukaisempaa tyyliä asioiden kertomisessa ja asioiden kertomista kaunistelematta.
Realismin tyylikausi alkoi 1880 luvulla.
Realismin syntyyn vaikuttivat kaupungistuminen ja teollistuminen Euroopassa. Tästä seuraa se, että muutettiin kaupunkiin, lapsityövoimaa käytettiin, tuli nälkä, köyhyys ja siitä realmisin kirjailjiat saivat paljon uutta aihetta.
Realistit kirjoittivat uuden teollisuuden tuottamista ongelmista, naisten ja miesten tasa-arvosta, vaativat naisten aseman parantamista.
Realistien mielestä kirjailijoiden tuli kirjoittaa havainnoistaan mahdollisiman aidosti ja todenmukaisesti.
Tunnetuimpia suomalaisia realisteja olivat Juhani Aho ( 1861-1921) , Minna Canth ( 1844-1891) ja Teuvo Pakkala (1862-1925)
Juhani Aho muistetaan lyhyistä novelleistaan , joita hän itse kutsui lastuiksi.
Hänet muistetaan myös teoksista: Rautatie, Papintytär, Yksin ja Papin rouva.
Minna Canth kirjoitti pienoisromaaneja, novelleja ja lehtiartikkeleita.
Kirjoitti teokset : Työmiehen vaimo (näytelmä) , Kauppa-lopo (novelli) , Anna Liisa (näytelmä). Hän taisteli naisten huonosta asemasta ja tasa-arvosta. Hänen syntymäpäivää vietetään tasa-arvo päivänä 19.3.
Teuvo Pakkala kirjoitti realistisia romaaneja ja novelleja.
Tarkkaili maailmaa lasten ja naisten näkökulmasta.
Kirjoitti teokset : Elsa (romaani) , Lapsia (novelli kokoelma) ja Pikku ihmisiä (novelli kokoelma)
''Naisen täytyy olla hoikka vartaloltaan ja sen vuoksi puristetaan hänen rintakehänsä kokoon, sisälmykset osaksi litistetään, osaksi tungetaan pois luonnolliselta kohdaltaan, jolloin ne painavat ja vahingoittavat ruumiin arimpia osia. Ajatelkaamme vaan, kuinka näin kaikki elimet estetään vapaassa toiminnassaan ja silloin voimme käsittää, mitä kureuumien käyttäminen ruumiin terveyteen vaikuttaa. Kuitenkin puhutaan alinomaa naisen luontaisesta heikkoudesta, niin kuin muka esteenä hänen oikeuksiinsa pääsemiselle. Kasvatettakoon poikaa yhtä typerästi ja ahdasmielisesti kuin naista, kuinka pitkälle hänellä voimia ja terveyttä riittää.''
Lähteet: Aktiivi 9; Byckling, Henriikka; Keinänen, Minna; Paalanen, Piila; Bagge, Tapani. Aleksis 9; Kuusento, Jari; Liuskari, Heleena; Lottonen, Sari; Oksanen, Inkeri; Ruuska, Helena.
18 kommenttia:
Realismissa ei selvästikään hienosteltu totuutta ja elämän karua puolta, vaan tuotiin synkät asiat rohkeasti ja jopa hieman liiotellusti esille. Aiheet olivat lähellä normaalia arkea ja nykyaikaan verraten ne olivat paljon rankempia. Aiheena oli mm. nälänhätä ja muut vaikeudet, joka ei ole Suomen yhteiskunnassa enään onneksi näkyvässä roolissa, jonka huomaa myös kirjallisuudessa.
Selattuani muitakin tekstejä havannoin, että maailman tapahtumat ovat olleet kirjallisuudessa yllättävän paljon esillä. Tätä en ollut huomannut ennen.
Tuntuu oudolta, että ihmiset tahtoivat lukea tekstiä, johon on selvästi purattu huonoa oloa. Itselleni ainakin tuli ylläolevasta tekstistä ahdistunut olo. Tekstistä huomaa, miten karu vaikutelma on saatu tekstin kielellä. Kivun ja tunteet ovat helposti siirrettävissä omaan elämäänsä, joten ehkä tästä juuri havahtuukin, eikä totuus ole vaan jotain arkaa sepittelyä. Toisaalta juuri karu ja huomiota herättävä teksti sai ehkä vaikutettua ihmisten mielipiteisiin esim. naisten oikeuksista. Kuitenkin tuohonaikaan olisi tullut lukea tekstiä kuitenkin kriittisin silmin jos se oli jonkun ihmisen kirjoittama oma mielipide.
Nyt tulee jotenkin itselle helpottunut olo, kun tekstejä lukiessa voi miettiä, että omat asiat ovatkin yllättävän hyvin.
Hyvää pohdintaa,Virpi!
OLet tehnyt keskeisen havainnon: kirjallisuus tosiaan heijastelee monesti yhteiskunnallista tilannetta, mikä tämän blogin teksteistä käy hyvin esille.
Hyvä pojat, olette tuoneet keskeiset realismin piirteet ja sen syntyyn vaikuttaneet syyt tiiviisti esiin. Realistit todella halusivat tuoda esiin yhteiskunnan epäkohtia, sillä he uskoivat, että elinympäristö ja olosuhteet muokkaavat ihmisiä ja halusivat parantaa olosuhteita.
Realistit pyrkivät kuvaamaan todellisuutta mahdollisimman tarkasti. Äärimmilleen vietyä realismia nimitetään inhorealismiksi. Kaunistelematonta realismia kutsutaan myös naturalismiksi.
Realisteista haluaisin nostaa esille vielä erikseen Minna Canthin. Hän oli ns. taisteleva realisti, rohkea nainen, joka toi väsymättä esiin asioita, jotka koki vääriksi. Häntä kutsutaan tendenssikirjailijaksi, mikä tarkoittaa sitä, että hän pyrki vaikuttamaan vastaanottajan mielipiteisiin. Hän taisteli mm. naisten, lasten ja köyhien puolesta ja hänen katsotaan saaneen aikaan parannuksia naisten koulutuksessa ja vaikuttaneen mm. siihen, että naiset saivat äänioikeuden Suomessa 1907. Hän kirjoitti pääasiassa näytelmiä, joita esitetään edelleen.
Minna Canthin näytelmässä Työmiehen vaimo (1885) päähenkilö Homsantuu toteaa seuraavaa: "Teidän lakinne ja oikeutenne, niitähän minun pitikin ampua." Tätä pidetään yhtenä merkittävänä avaimena Canthin tekstien tulkinnassa. Mitä se teidän mielestänne voisi tarkoittaa?
Canth on muuten edelleen ainoa nainen, jolla on Suomessa oma liputuspäivä: tasa-arvon päivä 19.3.
Jos Minna Canth ja kummappanit eläisivät nyt, mistä asioista he kirjoittaisivat? Mitäpä luulette?
Realismi on yksi niistä aikakausista, joka on ja pysyy ajattomana vuodesta toiseen. Nykyaikanakin kertomukset ja tarinat oikeasta, jopa karustakin arkielämästä ovat ajankohtaisia. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että nykyajan realismissa käsitellään rankempia aiheita, mm. rikollisuutta (ihmis- ja huumekauppaa), syrjäytymistä, mielisairauksia jne. kuin "oikealla" realismin kaudella. Esimerkkinä voisin mainita vaikkapa Sofi Oksasen kirjallisuutta. Mitä lähemmäksi nykyaikaa tullaan, sitä karummaksi ja rankemmaksi aiheet ovat muuttuneet, ainakin omasta mielestäni. Tosin nykyajan realismi käsittelee ja kritisoi aikamme ilmiöitä, politiikkaa, eriarvoisuutta ja mediaakin. Ensimmäiseksi minulle mediakriittisyydestä tuleekin mieleen Suzanne Collinsin "Nälkäpeli", jossa tosi-tv on viety äärimmilleen raa'an tappokilpailun muodossa.
Ymmärtääkseni myös jännityskirjallisuus on yksi kirjallisuuden laji, joka on saanut alkunsa realismista, vai olenko väärässä? Nimittäin jännityskirjallisuuden teokset on kirjoitettu todella realistiseen tyyliin kuvaten tarkasti yhteiskunnan epäkohtia, kuten rikollisuutta. Tämän lisäksi jännitystarinoissa on tietenkin jokin mysteeri, jota sitten ratkotaan läpi tarinan.
Virpi mietti kommentissaan, miksi ihmiset haluavat lukea realistisia tekstejä ja totesikin, että niiden lukemisen jälkeen tulee itselleen helpottunut olo. Niinhän se on, ihmiset lukevat mielellään tarinoita ihmisistä, joilla menee huonommin kuin itsellä. Suomalaisia pidetään osaksi luonteeltaankin sellaisina, jotka eivät iloitse muiden onnesta sen suuremmin, vaan mielummin juoruilevat keskenään siitä, kenellä menee huonommin kuin itsellä. Realistinen kirjallisuus ei ole kuitenkaan vain siksi suosittua, vaan ihmisiä kiinnostavat myös yhteiskuntamme karummat puolet, joiden kanssa ei itse ole (onneksi) tekemisissä.
Kirjallisuus muuttuu koko ajan, mutta realistiset tekstit pysyvät varmasti pinnalla tulevaisuudessakin, koska nykyajan uudet ilmiöt ja tapahtumat antavat realisteille ainoastaan lisää aiheita, mistä kirjoittaa. Nämä aiheet kiinnostavat myös uteliaita lukijoita, mikä takaa realismin suosion jatkossakin.
Minna Canth on todellakin kaikkien suomalaisten feministien äiti! Jos hän eläisi 2010- luvulla, hän kirjoittaisi ehkäpä naisten ja lasten esineellistämisestä, kauneusihanteista ja naisten asemasta työelämässä. Näiden lisäksi aiheina voisivat olla vaikkapa kotiväkivalta, nuorten henkinen paha olo ja nykyajan lapsien lapsuuden lyheneminen. Kuvittelisin myös, että muut realistit kirjoittaisivat paljon nykyajan politiikasta, eriarvoisuudesta, korruptiosta, maahanmuutosta ja globalisaatiostakin. Reilun sadan vuoden aikana on maailmassa tapahtunut niin paljon, että Minna Canthin tapaisilla realisteilla eivät aiheet loppuisi kesken ainakaan vähään aikaan.
"Teidän lakinne ja oikeutenne, niitähän minun pitikin ampua". Ampumisella lauseessa tarkoitetaan mielestäni lakeihin ja oikeuksiin vaikuttamista erään kuin "tuhoamalla" eli ampumalla ne alas kriittisyydellä. Minna Canth kritisoi naisten oikeuksia rajoittavia lakeja ja siten "ampui" ne alas, joka lopulta sitten johtikin naisten äänioikeuteen, joka valitettavasti tuli voimaan vasta Minna Canthin kuoltua. Naisten lisäksihän hän puolusti köyhiä ja lapsiakin, mutta hänet tunnetaan enimmäkseen kuitenkin naisien asioita ajavana feministinä.
Kuten Mirssiina sanoi, realistinen kirjallisuus on ollut ja on jatkuvasti suosittua. Suomalaisia on joskus taidettu vähän moittiakin realismin ja realistisen lukutavan suosimisesta eli siitä, että me useinkin lukiessamme mietimme, voisiko tämä olla oikeasti totta. Kirjallisuuden ja taiteen maailmassa kuitenkin mikä tahansa voi olla "totta".
Perinteisen suljetun huoneen arvoitus -tyyppisen dekkarikirjallisuuden voi katsoa sisältävän myös romanttisia elementtejä - ovathan tapahtumapaikkoina monesti yläluokkaiset piirit ja salapoliisina ylivoimainen nero, joka pelkällä päättelytaidollaan kykenee nivomaan johtolangat yhteen. Sen sijaan esimerkiksi nykyaikaiset poliisi- ja rikosromaanit ovat hyvinkin realistisia - ja perinteiseen realistiseen tapaan myös sisältävät usein yhteiskuntakritiikkiä.
1900-luvun alun kirjallisuudessa esiintyy piirteitä realismistä ja naisten eri arvoisuudesta, en kuiteenkaan usko, että 1900-luvun alun kirjallisuuden realistiset aiheet tai niiden piirteet kirjoissa kuitenkaan ollut niin rajuja kuin realismin aikakaudella. Naisten eri arvoisuus näkyy vieläkin palkka eroissa joten naisten eri arvoisuus on vieläkin hieman ajankohtaista. Realismi on ajatonta ja sitä luultavasti vieläkin luetaan.
Mielestäni realismi on kiinnostava aikakausi, koska kaikki kirjoitetaan niinkuin asiat ovat eikä mitää hienostella.
Realismi kirjallisuuden tyylilajina on mielestäni mielenkiintoinen sillä ihmiset saivat ja saavat
lukea ihmiskunnan epäkohdista todenmukaisina eikä mitenkään hienostellusti, tosin kuitenkin joskus asiat esitettiin hieman liioitellusti. Realismia esiintyy myös nykyajan kirjallisuudessa, ja osa aiheistakin on samoja, kuten esimerkiksi tasa-arvo ja muut ihmiskunnan yleisimmät ongelmat.
Yksi realistinen romaani joka tulee mieleeni on Aleksis Kiven kirjoittama Seitsemän Veljestä -romaani, jossa veljeksiä ei todellakaan kuvata mitenkään hienostuneesti vaan heitä kuvataan realistiseen sävyyn.
Itse tykkään realismista enemmän kuin muut kaudet, koska asiat tulevat esiin kaunistelematta sekä totuuden mukaista eikä niin kuin esim. romantiikka jolloin aiheita esim. ihannoitiin. Ne kirjailijat jotka kirjoittivat realismista siihen aikaan jolloin teollistuminen kasvoi,tasa-arvo huononi, he ovat mielestäni aika rohkeita koska silloin harvat ihmiset ovat uskaltaneet tuoda ongelmat suoraan todenmukaisesti esiin vaikka he varmaan tiesivät että heidän tuotoksia krisoidaan kun teoksia julkaistaan.
Realismia esiintyy nykypäivänäkin myös !!
Ville, Eliisa ja Tanja - olette oikeassa todetessanne, että realismi voi edelleen paksusti. Alkuaikoina se tosiaan oli aika "rankkaa", mutta 1900-luvun alusta alkaen esim. huumori on voinut vähän pehmentää kuvausta.
Mielestäni realismi on karu aikausi ja siihen aikaan kirjailijat kirjoitti normaalien ihmisten elämästä realistisesti eikä kaunitellut totuutta lainkaan, pidän itse tyylisuunnasta juuri sen takia.
On totta ettei realismin aikana hienosteltu asioita vaan asiat kerrottiin karun totuuden mukaisesti. Mielestäni oli mukavaa lukea tekstiä jota ei ole hienosteltu vaikka karuahan luettavaa se olikin. Realismin aikana oli myös ajankohtaista naisten eriarvoisuus joka näkyy vielä tänä päivinä esimerkiksi palkkaeroissa kuten Eliisa tekstissään mainitsikin. Tuana aikana ongelma kohtana olivat myös lapsityövoima, köyhyys ja nälän hätä jota onneksi ei enää ole, tai yhtä suurena ongelmana. Realismit ottivat aiheita ongelma kohdista ja vaativat naisten tasa-arvon parantamista joka on mielestäni todella hienoa! Tunnetuimpia realismeja oli mm. Minna Canth joka taisteli paljon jotta naisten ja miesten väliset arvot olisivat tasa-arvoisia.
Mielestäni tietenkin asiat ovat muuttuneet parempan päin ja luullisin paranevan edelleen. On paljon tehty töitä jotta miesten ja naisten väliset arvot olisivat tasa-arvoisia. Ehkä vielä joskus tulevaisuudessa..
Realismissa ei turhia hienostella asiaa, vaan sanotaan juuri suoraan hienostelematta. Itsekkin teen äidinkielen lopputyön Minna Canthin romaanista työmiehen vaimo, joka on todella tunnettu teos ja myös hyvä esimerkki realismista. Kirjassa tulevat hyvin esiin elämän kurjatkin puolet, siitä mitä ennen on koettu ja viellä nykypäivänäkin koetaan!
Lähetä kommentti