Varsinainen modernismin kausi oli 1920- luku. Tämän ensimmäisen ajanjakson kirjailijoita oli suomenruotsalainen Edith Södergran, Elmer Diktonius, Martti Haavio (P.Mustapää), Katri Vala, Uuno Kailas sekä Mika Waltari.
Modernistien ihanteet olivat erilaisia, ihailtiin esim. vieraita kulttuureita, eksotiikkaa, koneita ja teknologiaa. Runot kertoivat hurmollisesta elämisen riemusta, rakastamisen tuskasta ja muista suurista tunteista.
Tulenkantajat oli ryhmä johon kuului useita modernismin runoilijoita, muun muassa Katri Vala, Olavi Paavolainen, Mika Waltari sekä Hagar Olsson. Tulenkantajien motto oli: "Ikkunat auki Eurooppaan!"
Modernismin toinen kausi alkoi 1950-luvulla. Toisen ajanjakson tunnettuja kirjailijoita oli Tove Jansson, Paavo Haavikko, Aila Meriluoto ja Kirsi Kunnas.
Modernismissa aiheena oli mm. sota, sillä se oli ajankohtainen, Suomi oli juuri kärsinyt toisen maailmansodan. Se herätti esim. ihmisen yksinäisyyden ja vierauden tunnetta. Tämä oli väylä purkaa ahdistusta.
Kukkiva maa
"Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,
pihlajain valkeata kukkahärmää,
tervakkojen punaisia tähtisikermiä.
Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia
lainehtivat niityt mielettöminä merinä.
Ja tuoksua!
Ihanampaa kuin pyhä suitsutus!
kuumaa ja värisevää ja hulluksi juovuttavaa,
pakanallista maan ihon tuoksua!
Elää, elää, elää!
Elää raivokkaasti elämän korkea hetki,
terälehdet äärimmilleen auenneina
elää ihanasti kukkien,
tuoksustansa auringosta hourien -
huumaavasti, täyteläästi elää!
Mitä siitä, että kuolema tulee!
Mitä siitä, että monivärinen ihanuus
varisee kuihtuneena maahan.
Onhan kukittu kerta!
On paistanut aurinko,
taivaan suuri ja polttava rakkaus!
Suoraan kukkasydämiin,
olemusten värisevään pohjaan asti!"
Kukkiva maa runossa on modernismille tyypillisiä piirteitä, esim. tunteikkuus; runosta käy ilmi suuri elämän onni ja railakkuus. Elämästä nauttiminen on tärkeintä, eli kuolema ja suru eivät huoleta. Pieniäkin kukkasia ylistetään. Runossa ei käytetä loppu sointuja ja rytmi on vapaa. Kielikuvat ovat voimakkaita ja säkeet selvästi eri mittaisia, eli tiettyä kaavaa ei ole.
Lähteet:
Henriikka Byckling, Minna Keinänen, Piila Paalanen ja Tapani Bagge:
Aktiivi 9, äidinkieli ja kirjallisuus, Tammi 2011
Tehnyt: Ronja ja Virpi
12 kommenttia:
Aikakauden tekstistä tulee mieleen vapaa elämä ja vangitsematon vapaus, sillä loppusoinnut puuttuvat. Niiden puuttuminen tuo tekstiin letkeän sekä voimakkaan vireen vahvoilla kielikuvilla sekä huutomerkeillä ja tekstiä on näin ollen kiva lukea.
Modernismin aikakauden teksteissä tunteen ja niiden ilmaisu on suurta ja hienoa, kuvataan suurella sydämellä kuinka hienoa tai kauheaa jokin on. Mieleeni tulee vanha mummo kiikkus tuolissaan kertomassa kokemastaan käyttäen juuri tällaista värikästä kieltä ehkä liioitellen hieman.
Itselleni modernismista tulee väistämättä mieleen moderni taide, sillä se on myöskin vapaata ja usein suurpiirteistä, juuri kuten modernit runotkin. Modernia runoutta ja taidetta ymmärtääkseen tarvitaan myöskin enemmän pohdintaa ja aiheeseen syventymistä.
Omasta puolestani voin myös sanoa, että toisen modernin kauden kirjallisuus muistuttaa kovasti romanttisen kirjallisuuden aikakautta. Modernismin ja romantiikan yhteisiä piirteitä ovat juurikin tunteiden suurpiirteinen kuvailu positiiviseen sävyyn. Modernit runot lohduttivat ja antoivat toivoa sodanjälkeiselle Suomelle, kun taas romanttistyyliset tekstit pönkittivät suomalaisten itsetuntoa 1800- luvulla. Molemmilla ajanjaksoilla oli siis siinä mielessä suurin piirtein sama vaikutus suomalaisiin, vain ajankohta, tilanteet ja kirjoitusasu erosivat keskenään.
Nykypäivänähän modernimmat, loppusoinnuttomat runot tuntuvat olevan paljon yleisempiä kuin ns. perinteiset, loppusoinnulliset runot. Kun modernin runouden kauden runot ihannoivat eksotiikkaa ja suuria tunteita, nykyajan modernit runot ovat enemmänkin pohdiskelevia ja saavat lukijan pohtimaan ja ajattelemaan käsiteltävänä olevaa asiaa ja hetkeä. Modernissa runoudessa pysytään nykypäivän runouden tapaan myös jossakin yhdessä hetkessä, jota kuvaillaan runsaasti. Nämä molemmat runotyypit eroavat suuresti mm. Kalevalan runoudesta, joka oli kertovaa ja jatkoi selvästi yhtä tarinaa. Modernit runot ovat irrallisia, vapaita ja jättävät lukijalle myös tilaa ajatteluun.
Minkälaisissa teoksissa modernismin molempien kausien runoja julkaistiin? Onko siltä ajalta joitain tunnettuja runoteoksia, joita on saatavissa myös nykypäivänäkn?
"Vapaa elämä ja vangitsematon vapaus", totesi Peppiina kommentissaan. Näin olisi varmasti voinut kiteyttää moni modernisti ajatuksensa. Modernistit pyrkivätkin nimittäin vapautumaan menneen maailman kahleista ja vallitsevista taiteen tekemisen käytännöistä.
Mirssiina kysyi, missä teoksissa modernistien runoja julkaistiin. Näin äkkiä tulevat varhaisista modernisteista mieleen Katri Vala ja Edith Södergran. Ensimmäisen teoksia ovat esim. Kaukainen puutarha, Maan laiturilla ja Pesäpuu palaa ja jälkimmäisen teoksia ovat Runoja ja Maa, jota ei ole. Teoksia voi kysellä ihan vaikkapa kaupunginkirjastosta. Ainakin kokoelmateoksia löytynee kaikilta.
Myöhäisempiä modernisteja taas on vaikkapa Eeva-Liisa Manner, jolla on esim. teos Tämä matka. Myös nimet Paavo Haavikko ja Lassi Nummi (joka muuten kuoli eilen 13.3.12) kuuluvat modernisteihin.
Lisäys edelliseen. Myös esim. Tove Jansson ja Kirsi Kunnas uudistivat lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Mitä teoksia tiedätte heiltä?
Modernismi vaikuttaa aikakaudelta, jolloin vanhoista muoteista haluttiin päästä irti. Sanan modernismi kuullessani mieleeni herää lähinnä nykyajan abstraktit melkoisen vaikeasti tulkittavat taideteokset, mutta nyt tämän esitelmän luettuani tuntuu, että ei modernismi niin monimutkaista välttämättä ole. Tosin en tiedä, oliko modernismi sen ajan ihmisille aivan uppo-outoa.
Tove Janssonin teoksista tulee mieleeni aivan heti Muumit. Esitelmässähän kerrottiin, että lastenkirjatkin poikkesivat vanhoista kaavoista ja opettavaisuudesta siirryttiin seikkailuun ja ihmettelyyn. Tarinat Muumeistahan ovat juuri tällaisia. Voi Muumeistakin toki jonkin sorttisia opetuksia löytää, mutta pääasiassahan Muumeissa leikitään, ihmetellään uusia asioita ja vaikka kerätään rannalta simpukoita vaan siksi, että se on kivaa. Kirsi Kunnaskin on tuttu nimi, mutta mitään teosta en juuri nyt muista.
Minusta on muutenkin mukavaa, että modernismissa osattiin heittäytyä hetkeen ja nauttia elämän ihmeistä. Modernismista tuleekin mieleeni, että kirjallisuudenkaan ei aina tarvitse olla haudanvakavaa, vaan välillä voi päästää irti perinteistä ja antaa mennä.
Mielenkiintoista! Tämä aikakausi muistuttaa mielestäni vähän sotien jälkeistä kirjaliisuutta. Molemmat käsittelevät kyllä jotain sotien jälkeistä aiheita. Modernismin toinen kausi alkoi samaan aikaan kuin sotien jälkeinen kirjallisuus!! Esitys oli hyvä!! INTRESTING!! :DD
Juuli ihmetteli, oliko modernismi aikalaisille uppo-outoa. Uppo-outoudesta en tiedä, mutta aika uutta se kyllä aikanaan oli.
Kirsi Kunnas oli yksi lastenkirjallisuuden uudistajista, niin kuin keskustelusta on käynyt ilmi. Muistatteko hänen teoksiaan?
Satuin löytämään yhden Kirsi Kunnaksen teoksen kirjahyllystäni! Kyseessä on Tiitiäisen satupuu, jota minulle luettiin monta kertaa pienempänä, ja muistin vasta nyt kirjan olevan Kirsi Kunnaksen kirjoittama.
Tiitäisen satupuu sisältää runoja lapsille. Runot todella poikkeavat modernismin lastenkirjoille tyypilliselle tavalla entisajan opettavaisesta tyylistä. Aiheita on laidasta laitaan aina "metsähiidestä" "syväjäädytettyyn hanheen". Muistan yhden lempirunoistani olleen Tunteellinen siili. Runo kertoo kirjaimellisesti tunteellisesta siilistä, jota harmittaa, kun siitä ei terävien piikkiensä vuoksi pidetä, vaikka siili haluaisi vain hellyyttä. Toinen runo, josta pidin, kertoo muurahaisesta, joka lentää kuuhun ja taikoo siellä lapsia varten karkkisateen. Runossa on minusta puhtaasti kyse ilosta ja ihmettelystä, eikä opettavaisuudesta ole juurikaan tietoa.
Runoissa vaikuttaisi olevan tärkeä merkitys myös sillä, mitkä sanat Kunnas on valinnut runoihinsa. Tunteellinen siili-runossa lähes kaikki sanat kuulostavat lausuttuina pehmeiltä ja siten helliltä, mikä luo tunnelmaa vain lisää. Eräässä runossa taas kerrotaan kiehuvasta perunakattilasta, ja sanat on tietyissä paikoin sommiteltu siten, että runoa ääneen lukiessa runo alkaa todella kuulostamaan kiehuvalta vedeltä.
Tiitiäisen satupuu on minusta kaiken kaikkiaan kerrassaan ihana kirja, ja osoitus siitä, että lastenkirjojen ei aina pidä aina kertoa ahneista ihmisistä, jotka saavat lopussa palkkansa. Lapsillekin voi kertoa tunteellisia tarinoita, joissa opetus ei aina ole pääasia. Siinä Kirsi Kunnas ja modernismi ovat mielestäni onnistuneet loistavasti, sillä minulle on ainakin jäänyt Tiitiäisen satupuusta mitä ihanimpia lapsuusmuistoja.
Hieno löytö Juuli!
Tiitiäiset ovat Kunnaksen klasikkoteoksia, ja esim. Tunteellisen siilin useimmat tunnistavat:
"OI, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista, että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili...."
Pidin tekstistä kovasti, se oli hyvin mielenkiintoinen. Aikakausi muistuttaa hyvin paljon sotien jälkeistä kirjallisuutta mistä itse pidin esitelmän. yhteistä kummallakin on sodan aiheinen käsittely ja modernismin toinen kausi alkoi jopa samaan aikaan kuin sotien jälkeinen kirjallisuus. hyvää työtä! :D
Modernismi on vapaamielistä kirjallisuutta minun mielestä. Romanttinen kirjallisuus muistuttaa mielestäni aika paljon modernismin toista kautta sillä tunteita kuvataan paljon.
Modernismista tulee ensimmäisenä mieleen vapaaseen tyyliin kirjoittaminen, kun loppusoinnutkin puuttuvat. Tekstistä tulee elävämpää voimakkaiden kielikuvien avulla ja vapaan kirjoitustyylin kanssa. Varmasti alussa modernismia kummaksuttiin ja ihan syystä, sillä ei koskaan ei tiedä mitä eteen tupsahtaa.
Lähetä kommentti