torstai 9. helmikuuta 2012

Sotien jälkeinen kirjallisuus

1950-Luku

1950-Luvulla käsiteltiin sotakirjallisuutta kaunokirjallisuudessa pitkään. Tunnetuimpia kirjailiojita ovat Väinö Linna ja Pentti Haanpää. Tunnetuimpia teoksia ovat Tuntematon sotilas, Korpisota ja 1950-luvun loppupuolella Täällä Pohjantähden Alla (osa 1).

1960-Luku


1960-Luvulla kirjoitettiin poliittisia asioita (Rauhanliike, Naisasia, Vasemmistolaisuus). Aiheita ovat Arki ja kaupunkilais elämä. Tunnetuimpia kirjailiojita ovat Hannu Salama ja Pentti Saarikoski. Teoksia ovat Täällä Pohjantähden Alla (osat 2 ja 3) ja Juhannustanssit.

1970-Luku


1970-Luvulla maaseutu aiheet palasivat ja vihreätarvot tulivat uutena kirjallisuuteen edellisten rinnalle (Rauhanliike...). Tunnetuimpia kirjailiojita ovat Heikki Turunen, Orvokki Autio, Kalle Päätalo ja Eeva Joenpelto. Tunnetuimpia teoksia ovat Kivenpyörittäjän kylä, Pesärikko-trilogia, Romaaneja maaseutuelämästä ja Elämän meno.

1960-1970-Luvun Runous

Runouden laji oli Poliittinen runous. Poliittista runoutta kirjoittivat Alpo Ruuth, Marja-Leena Mikkola, Pentti Saarikoski ja Aulikki Oksanen.
Lähdetiedot: Aktiivi 9 Äidinkieli ja kirjallisuus Tammi 2011. Tekiät: Henriikka Byckling, Minna Keinänen, Piila Palanen ja Tapani Bagge

Runosikermä Vietnamin Linnut
9.-Runo
"Sinä kysyt, ystävä, miksi kävi niin,
että ihmisen maailma jaettiin
ja rikas vei lehdot ja meren rannat
ja köyhä sai slummit ja autiomaat;


kysy vuorilta, kysy tuulilta,
kysy aavojen merien laineilta,
et vastausta saa.


Sinä kysyt, ystävä, miksi on niin
että rikas elää yhä väljemmin
vaikka köyhien armeija kasvaa vaan
ja työtä ei ole eikä asuntojakaan."
Lähdetiedot: Aleksis 9 Äidinkieli ja kirjallisuus Otava 2005. Tekijät: Jari Kuusento, Helena Liuskari, Sari Lottonen, Inkeri Oksanen ja Helena Ruuska.

Runon analyysi


Tämä runo on aiheeltaan poliittinen runo, koska siinä asetellaan ihmiset rikkaisiin ja köyhiin ja myös vietnamin sotaan viitataan.

12 kommenttia:

sandra^^ kirjoitti...

Lukiessani esitelmää sotien jälkeisestä kirjallisuudesta mieleeni jäi muutama yksityiskohta joka sai kiinostukseni heräämään.Teoksissa on käytetty maalais miljöötä ja arvostettu vihreitä arvoja, jotka ovat myös lähellä omaa sydäntäni. Myös tavallinen arki kaupungissa on innostanut kirjailijoita teoksissaan. Myös tuon ajan runous oli todella mielenkiintoita, sillä harvoinpa sitä tulee luettua poliittista runoutta.

Teos "Täällä Pohjantähden alla" on hyvä esimerkki tuon ajan kirjallisuudesta. Kyseisessä teoksessa elämä maaseudulla on kuvattu juuri sellaisena kuin se todellisuudessakin on, vihreätkin arvot näkyvät harvinaisen selvästi. Itse olen ainakin pitänyt tätä teosta opettavaisena ja hienona esikuvana suomalaisista.

sandra^^ kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Ranskis kirjoitti...

Olen samaa mieltä Sandran kanssa, nämä aiheet ovat minunkin mielestä mielenkiintoisia. Pidin kovasti runosta joka oli valittu tähän esitelmään. Runo oli mielestäni melko omaperäinen aiheensa puolesta, runo jäi muutenkin mieleeni kirjoitustyylinsä ansiosta.

Sandra kertoi pitävänsä teoksesta Täällä Pohjantähden alla, pidän itsekkin kyseisestä teoksesta, mutta myös Tuntematon Sotilas on ollut unohtomaton ja kiinnostava teos. Teoksissa näkyy todella Suomalaisten historia ja Suomalainen kulttuuri. Myös luonnonläheisten suomalaisten kiinnostus Suomen luontoon näkyy teoksissa, joka on minullekki mieluinen aihe.

sandra^^ kirjoitti...

Sodasta jääneet arvet heijjastuivat vielä sotien jälkeiseenkin kirjallisuuteen. Kun sota oli vielä ajankohtainen aiheesta oli paljon kirjoitettavaa. Uskon että sotien jälkeisen kirjallisuuden suorasanaisuus ja vihreätarvot johtuivat siitä että sodan ollessa vielä käynnissä oli suomalaisten turvaduttava hyvin pitkälle luonnon antimiin ja turvaan. Suorasanaisuuden ja suomalaisten kuvailemisen uskon taas johtuvan siitä että kaikki olivat omia itsejään ei ollut varaa esittää muuta kuin sitä todellisuudessa oli, kaikki energia oli käytettävä selviytymiseen.

Opettaja Rajala kirjoitti...

Onko joku teistä lukenut tai katsonut Tuntemattoman tai Pohjantähden?

Anonyymi kirjoitti...

Sotien jälkeisissä kirjoissa käsiteltiin tietystin pääasiassa sotia. Mielestäni se onkin aivan loogista että sotien jälkeen ilmestyneessä kirjallisuudessa käsitellään juuri sotia, sillä olihan se aika ajankohtainen ja varmasti niin ikävä kokemus kaikille että siitä riitti
paljon kirjoitettavaa ja kerrottavaa muille.
Itselleni 1950- ja 1960-luvun kirjallisuus on paljon tutumpaa kun taas 1970-luvun kirjallisuus on minulle hieman vieraampaa.1950- ja 1960-luvun teoksista itselleni tuttuja ovat mm. Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden Alla, jotka ovat hyvin tunnettuja ja merkittäviä teoksia. Nämä kummatkin teokset käsittelevät sotaa ja kuvaavat hyvin sen karuutta.Olen myös nähnyt kummastakin
teoksesta tehdyt elokuvat.
Myös minua itseäni kiinnostaa 1970-luvun kirjallisuudessa esiintyneet aiheet kuten maaseudun elämä
ja vihreätarvot. Siksi olisikin mielenkiintoista lukea ja tutustua enemmän 1970-luvun kirjallisuuteen.

Fanny kirjoitti...

Tein itse työni nykykirjallisuudesta. Nykykirjallisuus ja sodan jälkeinen kirjallisuus eroaa toisistaan mm. siten, että nykykirjallisuudessa leikitellään paljon kielellä, sekä fiktiota ja faktaa sekoitetaan, kun taas sotien jälkeisessä kirjallisuudessa kerrotaan faktaa ja käsitellään sotaa ja politiikkaa. 1950-luvulla käsiteltii kauan aikaa sotaa. Tunnetuimpia teoksia olivat Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden Alla. Molemmat teokset olen nähnyt elokuvina. Mielestäni aiheet ovat mielenkiintoisia koska niissä kerrotaan sodan ajasta, vihreydestä ja muista tärkeistä asioista. Olisi mukava myös perehtyä enemmän sotien jälkeiseen kirjallisuuteen. Myös runo loppu osassa oli mieleen painuva. Runon sisältö on karua ja kertoo epäkohdista. Kuten Tanja mainitsikin olisi mukava tutustua enemmän 1970-luvun kirjallisuuteen,koska minullekkin on maaseutu ja vihreäarvo tärkeää.

Jonne kirjoitti...

Nykyään on hauska katsoa/lukea näitä teoksia, sillä niistä näkee minkälaista sodan jälkeinen elämä suomessa oli. Olen nähnyt Tuntematon sotilas elokuvan sekä Pohjantähden alla ja ne ovat todella hyviä esimerkkejä tuosta kirjallisuudesta.

Julia kirjoitti...

Sodasta jäi ihan varmasti pysyvät arvet Suomen kirjallisuuteen, kun pitkään sodan jälkeenkin kirjoitettiin sota aiheisia kirjoja.

Julia kirjoitti...

Sodasta jäi ihan varmasti pysyvät arvet Suomen kirjallisuuteen, kun pitkään sodan jälkeenkin kirjoitettiin sota aiheisia kirjoja.

Heidi kirjoitti...

Tämä aihe oli minusta kiinnostava ja myös runo oli valittu todella hyvin tähän esitelmään, sillä se kertoi todella hyvin sodan aikaisesta elämästä vaikka kyllä viellä nykypäivänäkin tapahtuu tuollaista. Olen myös nähnyt teokset pohjantähden alla ja tuntematon sotilas elokuvana.

Virpi kirjoitti...

Kuten muutkin ovat ylempänä maininneet, en itsekkään ihmettele yhtään sitä, että näin kauheat tapahtumat heijastuvat heti kirjallisuuteen. Ihmisillä oli tuolloin todella rankkaa ja kirjallisuudesta saatiinkin todella todenmukaista realismia. Tunteet, kuten kipu ja tuska olivatkin tuoreessa muistissa.

Sodan vaikutuksia voi huomata paljon nykypäivänämmekin, muutenkin kuin vain Suomen itsenäistyminen jne. isommat tapahtumat. Nykynuorisokulttuurissa keskeiseksi asiaksi on noussut varsinkin sotapelien pelaaminen. Niissä on enemmän ja enemmän räiskintää ja tappamista, mitä ensimmäisissä sotakirjoissa. Tästä huomaakin myös sen, että nykymaailma ilmaisee asian vieläkin raaempana kuin ennen.
Myös sota aiheiset elokuvat ovat edelleen varsinkin nuorten suosiossa, vaikkei Suomessa olekaan sellaista pitkään aikaan ollut. Sota aihe siis tuli ikäänkuin jäädäkseen.
Kaikki ihmisten suosimat sota jutut eivät kuitenkaan ihan aina sisällä sitä räiskintää ja menoa, vaan vanhat sota teokset ovat edelleen ihmisten luettavissa. Elokuviakin katsotaan kouluissa ja kotona. Myös kuuluisasta Täällä pohjantähden alla- elokuvasta tehtiin uusi versio, mutta samalla tarinalla.

Mielestäni tuntuu oudolta, miten sota aihe on säilynyt esillä näin pitkään. Onhan sitä paljon maailmassa, mutta mielestäni olisi loogisempaa, että näin kauheaa asiaa enemmänkin peiteltäisiin kuin kehiteltäisiin vaikka sotapelejä. Eikö nuoret ja lapset opi näistä 'väärille teille'?