torstai 9. helmikuuta 2012

Symbolismi

Symbolismin ajatukset levisivät suomalaiseen kuvataiteeseen 1800-luvun lopulla ja 1890-luvulla edelleen suomalaiseen kaunokirjallisuuteen. Tuolloin suomalaisten ja heidän kielensä asema oli heikko silloisen venäläistämisohjelman ja siihen liittyvän "helmikuun manifestin" vuoksi.
Ranskalaisesta runoudesta alkunsa saanut symbolismi innoitti aluksi suomalaisia kuvataiteilijoita, ajan myötä se  levisi myös kirjallisuuteen.

Symbolististen teosten aiheet liittyvät mm. tunteisiin, uniin ja mielikuvitukseen. Niissä kuvataan jotakin tilannetta tai asiaa esimerkiksi aistihavaintojen ja symbolien avulla. Vertaukset, metaforit ja muutkin kielikuvat ovat symbolistisessa kirjallisuudessa suosittuja. Historialliset myytit esimerkiksi Kalevalasta ja Raamatusta, sekä suomalainen luonto näkyivät myös symbolistien aiheissa.

Symbolismi ei ollut tyylilajina ainoastaan kirjallisuudessa, vaan myös muilla taiteenaloilla. Symbolismin myötä muusiikot, kuvataiteilijat ja kirjailijat tekivät yhä tiiviimpää yhteistyötä.
1800-luvun lopulla Suomessa vallitseva venäläistämisohjelma oli luonnollisesti suomalaisille vaikeaa aikaa. Symbolistit toivat tällöin esille omat kansansa tahdot ja arvot. Teoksissaan he ylistivät suomalaista luontoa ja kirjoittivat myyttien sankareista. Esikuvina oli myyttejä Kalevalasta, Raamatusta ja antiikin ajalta. Symbolistisia kirjailijoita kiinnostivat myös taiteilijoiden luovat kuvaukset.

Symbolistit kapinoivat runouden perinteisiä konventioita vastaan. Tämä ei ollut ainoa kapinoinnin kohde, sillä kohteeksi muodostui myös yhteiskuntarakenne. 1800-luvun venäläistämisohjelmaan kuului mm. v.1899 suomen kielen ja suomalaisten arvojen aseman kiristäminen.

Tunnetuimpiin suomalaisiin symbolisteihin kuuluvat Eino Leino, Otto Manninen ja L. Onerva. Kaikkia yhdistää se,että he olivat runoilijoita ja suomentajia. Kaikki ovat myös kirjoittaneet runokokoelmia. Eino Leino on kuitenkin ainoana näistä kolmesta kirjoittanut myös näytelmiä ( Tuonelan Joutsen, 1899 ja Lalli, 1907) . Hän oli koko kansan rakastama henkilö. L. Onervan romaani Mirdja (1908) aiheutti paljon puhetta päähenkilön miessuhteiden takia. Otto Mannisen teoksista hyvä esimerkki on runokokoelma Säkeitä (1905).


 Ote Eino Leinon runosta Väinämöisen Laulu 1902


Kaikki on muu vain välkettä taivahan kaaren,
katinkultaa,
laineiden läikkyä.
Sankarin laulaa sopii niinkuin meri,
suurena, pyhänä,
peljättävänä, -
lempeenä niinkuin lepäävä yö yli maiden.

Monta on laulua, monta myös laulujen miestä.
Yksi on laulu
ylitse muiden:
ihmisen, aattehen, hengen ankara laulu.
Kansat katoo,
ei katoa mahti,
jonka on laulanut mahtaja kansansa sielun.


Tässä runossa on paljonkin symbolismin elementtejä. Helpoimmin huomattava niistä on ehkä se, että runon sankari on Väinämöinen, henkilö Kalevalasta. Tämä käy ilmi jo otsikosta.  Runo ei myöskään noudata yleisimpiä runojen ominaisuuksia: kaikissa kohdissa ei ole loppusointuja ja runolla on n.s vapaa rytmi. Teoksessa tulee myös esiin oman kansan ylistäminen (Kansat katoo, ei katoa mahti, jonka on laulanut mahtaja kansansa sielun) . Nämä ominaisuudet tekevät tästä runosta symbolistisen.






Lähdeluettelo:

Helttunen, Anne; Saure, Annamari       Laulaja tähtiä laulelee, Eino Leinon runoja     WSOY, 2003   

Byckling, Henriikka; Keinänen, Minna; Paalanen, Piia; Bagge, Tapani     Aktiivi 9 Äidinkieli ja kirjallisuus
TAMMI, 2011

Ida-Maria & Suvi

17 kommenttia:

Peppiina kirjoitti...

Mielenkiintoista tässä aikakaudessa on sen kirjoitusten suuntautuminen mielikuvituksiin ja uniin, myös erilaiset metaforit ja kielikuvat herättävät kiinnostusta. Symbolismi tosiaan näkyi myös muualla kuin kirjallisuudessa ja tämän aikakauden maalaukset ovat aina kiinnostaneet minua omissa näkemyksissäni.

Opettaja Rajala kirjoitti...

Peppiina ehti ensimmäisenä aloittamaan kommentoinnin. HIenoa!

Tuleeko mieleesi jotakin maalausta, jota olet pitänyt vaikuttavana?

Peppiina kirjoitti...

Maalaus: poika ja pääkallo on ollut vaikuttava omaan näkemykseeni maalauksissa. Siinä näkee kuinka symbolismi keskittyy ihmisten tunteisiin sekä syventää sitä pään sisäistä maailmaa tekstien ja kuvien avulla. Tunteita herättävät kuvat sekä tekstit ovat mielestäni parhaita mitä voi olla. Jos joku on onnistunut kyhäämään lauseen joka pistää ihmisen miettimään, taikka maalauksen joka pysyy mielessä kauan, nostan hattua.

Pidän kirjoitus tavasta etenkin siksi että se kapinoi tavallista runoilua vastaan. Miten joku onkin siihen aikaan keksinyt käyttää tekstissään jotakin muuta kuin kaavamaista runoilua? Joku on käyttänyt tekstissään kielikuvaa tai vertausta, toinen ihminen ei aluksi ole varmastikkaan ymmärtänyt tätä. Tämäkin aikakausi on tavallaan vaikuttanut suomen kieleen ja puhuttuun tekstiin.

Opettaja Rajala kirjoitti...

Olet Peppiina oikeassa siinä, että ne, jotka ovat ensimmäisenä ryhtyneet uudistamaan vaikkapa nyt kirjallisuutta, eivät ole välttämättä saaneet lainkaan ymmärrystä osakseen.

Opettaja Rajala kirjoitti...

Onnistunut ja selkeä esitys, tytöt! Kiitoksia!

Helmikuussa 1899 annettu manifesti aloitti Suomessa ns. sortovuodet.Sortovuosien aikana myös sensuuri oli tiukkaa, joten senkin takia symbolit olivat käyttökelpoisia.

Vaikeuksista huolimatta tätä aikaa kutsutaan Suomen taiteen kulta-ajaksi, sillä niin moni kuuluisa taiteilija (kirjailija, muusikko, taidemaalari, arkkitehti) eli ja vaikutti tuolloin. Taiteilijat tekivät paljon myös yhteistyötä.

Keitä tuon ajan taiteilijoita muuten tiedätte?

Opettaja Rajala kirjoitti...

Aikaa nimitetään myös uusromantiikan ajaksi. MIksihän?

sandra^^ kirjoitti...

Voisin kuvitella että tätä aikakautta kutsutaan myös uusromanttiseksi aikakaudeksi sillä siinä heijastuu uudestaan romantiikan piirteitä. Romantiikka on ikäänkuin nostettu takaisin kirjallisuuteen tämän aikakauden ohella.

Symbolismin aikakauden tekstit ja teokset ovat minusta kaikista kiinnostavimpia koko kirjallisuushistorian kirjossa. Etenkin tapa jolla kirjailijat ovat tuoneet esille asioita kielikuvin on melkein kadehdittavaa. On voitu kertoa asioita joita ei ääneen saisi sanoa symbolismin keinoin. Ilman symboleita elämähän olisi paljon värittömämpää ja yksitoikkoista.

Itse pidän teksteistä joihin on saatu mukaan tunnetta ja elämän iloisia sekä surullisia asioita.

Juuli kirjoitti...

Oma esitelmäni oli romantiikasta, ja symbolismissa on selvästi paljon samaa, joten en ihmettele yhtään että tätä aikakautta nimitetään myös uusromantiikaksi. Symbolismikin keskittyy tunteikkaaseen kertomistapaan ja tuo esille sankarillisia hahmoja, aivan kuin romantiikkakin. Minun korvaani symbolistiset tekstit kuulostavatkin lähes täysin saman tyyppisiltä kuin romanttiset tekstit, paitsi että symbolistisissa teksteissä vertauskuvia, metaforia ym. on paljon enemmän.

Symbolismissä pidän eniten sen sisältämästä mystiikasta. Etenkin runoja on hauska lukea, kun rivien välistä voi yhtäkkiä löytää jotain aivan muuta kuin mitä runon nimi oli antanut odottaa. Etenkin koulussa lukemamme runo "Orvokki" jäi mieleeni. Se oli minusta todella kaunis runo vaikka päättelemämme sanoma olikin melko alakuloinen. Minustakin on ihailtavaa, että joku osaa ilmaista asioita kiertoteitse niin taitavasti, että teksti ei kuitenkaan kuulosta tökeröltä. Ja aikanaanhan symbolismi oli todella hyvä keino mielipiteensä ilmaisemiseen, kun suorasti sanomista paheksuttiin ja kiellettiin.

Minusta on muutenkin mukavaa lukea tekstejä, joissa kaikkea ei sanota aivan suoraan, vaan tulkintoja voi olla hieman erilaisia. Sillä tavalla minusta erilaisista runoista, novelleista ym. voi saada paljon enemmän irti. Symbolismin tekstit ovat juuri tällaisia, enkä ollut aikaisemmin edes tiennyt, että historiassamme on aikakausi joka keskittyy siihen. Siksi symbolismi olikin minusta mukavaa vaihtelua perinteiseen kerrontaan.

Julia kirjoitti...

Kalevalassa ja symbolismissa on yhtenäisyyksiä että erillaisuuksia, joten huomaan molempia verratessa tähän ja omaan aikakauteeni. Yhtenäisyyksiä ovat mm. alussa Kalevalaa että symbolismia pidettiin paheena niiden aikakautensa alussa.Myös symbolismi on ottanut vaikutteita ja myyttejä Kalevalasta, sillä symbolisteja kiinnosti Kalevalan luovat kuvaukset. Erillaisuuksia ovat tietysti ne, että Kalevala ilmestyi tiedettävästi jo vuonna 1835 ja symbolismi astui kehiin vasta 1800-luvun lopussa. Myös tälläisiä pieniä eroavaisuuksia löytyy varmasti monen kappalein.

Symbolismissa tietysti kiinnostavaa on se, että teksiä kerrotaan ja asioita kuvaillaan vertauskuvilla. Se myös johtui siitä kun Suomi oli Venäjän vallan alla ja sensuuria tiukennettiin, joten minkäänlaista Venäjän vastaista tekstiä ei ollut mahdollista julkaista joten turvauduttiin vertauskuvien mahtiin.

En ole tiedettävästi lukenut yhtäkään symbolismin aikakauden kirjaa, mutta pieniä otteita olen päässyt lukemaan äidinkielen tunnilla.

Zakau kirjoitti...

En tiennyt,että symbolismin aiheeseen kuuluivat mm.tunteet,unet ja mielikuvitukset.Se oli mulle uutta.

Mielestäni symbolismin voi verrata romantiikkaan,koska symbolismissa on jotakin samaa aihetta/asiaa kuin romantiikalla.Niissä ei ole mielestäni mitään paljon eroa.

Äidinkielen tunnilla sain tietää paljon asioita symbolismista,vaikka en ole koskaan lukenut tai kuullut symbolismista.

Zakau kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Kalok kirjoitti...

Symbolismissa asiaa ei kerrota suoraan vaan antaa lukijan pohtia vähän että mikä aihe olisi kyseessä. He (symbolistit) ovat aika taitavia siihen suhteen että he osasivat ilmaista asiansa eri tavoin esim. symboolilla tai kuvilla. Itse en kyllä keksisi mitään tuollaisii symbooleja ;P. Nykypäivänäkin esiitntyy paljon symbolismin piirteitä esim. tien reunassa olevia liikkenne merkkejä jotka ovat symbooleja joita ymmärrämme.

Virpi kirjoitti...

Itse pidän symbolismia yhtenä mielenkiintoisimmista kausista.
Nykyisin symboleihin törmää aivan päivittäin. Vessojen kyltit, liikennemerkit ja yhtiöiden logot ovat hyviä esimerkkejä lähes kaikille tutuista symboleista. Symbolismi levisikin nimenomaan kuvista (maalauksista) kirjallisuuteen. Itsestäni tuntuu oudolta, kuinka silloin on keksitty alkaa käyttää symboleja ja vertauskuvia myös kirjallisuudessa. Nyt se tuntuu jo aivan luonnolliselta.
Kalevalaa en itse ole oikeastaan lukenut, mutta Raamattua sieltä täältä. Kuten Juulikin ylempänä mainitsi, minäkin pidän vertauskuvien tulkitsemisesta. Raamatussa onkin mielestäni todella hyviä kohtia joita pohtia ja siitä huomaakin symbolismin erittäin hyvin. Jakeille voi olla moniakin erilaisia tulkintoja ja sovelluksia arkielämään. Jonkin vertauskuvan joku voikin siis tulkita aivan erilailla kuin toinen. Aina ei siis välttämättä ymmärrä, miten joku toinen on tulkinnut jonkun tietyn kohdan itselleen henkilökohtaisesti.

Nykyisin varsinkin nuorimpien keskuudessa liikkuu paljon erilaisia vertauskuvallisia arvoituksia ja muitakin kompakysymyksiä, voisiko näiden juuret liittyäkin symbolismin aikaan?

Kalok kirjoitti...

Symbolismissa asiaa ei kerrota suoraan vaan antaa lukijan pohtia vähän että mikä aihe olisi kyseessä. He (symbolistit) ovat aika taitavia siihen suhteen että he osasivat ilmaista asiansa eri tavoin esim. symboolilla tai kuvilla. Itse en kyllä keksisi mitään tuollaisii symbooleja ;P. Nykypäivänäkin esiitntyy paljon symbolismin piirteitä esim. tien reunassa olevia liikkenne merkkejä jotka ovat symbooleja joita ymmärrämme.
Ihmiset tulkitsevat näkemänsä symbooleja eritavoin. JOtkut voi tulkita että se on hyvää ja jotkut huonoo .......

Taavi kirjoitti...

Vertailessani symbolismia realismiin havaitsen paljon eroja. Symbolismissä tuodaan esille vanhat myytit. Kun symbolismissa ei sanota asiaa suoraan, vaan kerrotaan epäsuorasti (Esim. ei sanottu sanaa ''venäläinen'', vaan se oli kaksipäinen kotka), sitten realismissa sen sijaan kerrotaan asiaa/ongelma suoraan. Realismissa uskalletaan kertoa asioita suoraan, mutta realistit riskeeravat enemmän kun symbolistit. Esim. Symbolisti kertoo kaksipäisestä kotkasta, mutta jos joku tulee valittaa, että se kertoo venäläisestä, sitten symbolisti sanoo vaan, että hän kirjoitti kaksipäisestä kotkasta ei venäläisestä.

Julia kirjoitti...

Tässä aikakaudessa kiinnostavinta olivat kyllä vertauskuvat ja niiden käyttö eri tilanteissa.

Heidi kirjoitti...

Kun vertailen Symbolismia Nykykirjallisuuteen huomaan heti eron, sillä symbolismissa käsitellään tunteita ja mielikuvitusta ja niiden vertauksia symbolismien ja taiteen avulla.
Nykykirjallisuudessa leikitellään faktalla ja fiktiolla. Puhutaan monesti sellaisista asioista mistä ei aina mielellään puhuta esm: perheiden ongelmista, sukupuoleen liittyvistä kysymyksistä.