Suomessa suurlakko (1905), itsenäistyminen (1917) ja kansalaissota (1918) olivat 1900- luvun alun merkittävämpiä historiallisimpia tapahtumia, jotka vaikuttivat monin tavoin yhteiskuntaan ja se näkyi myös kirjallisuuden aiheissa, näkökulmissa ja tyylissä.
1900- luvun alun Suomessa kirjoitettiin monentyylistä kirjallisuudesta. Realistiset kansankuvaukset jatkuivat uusista näkökulmista. Kirjallisuudessa näkyi myös romantiikan piirteitä. Kuvaus muuttui usein juonen kehittelyä tärkeämmäksi, sillä monissa tuon ajan teoksissa ihmisten kokemuksia kuvattiin vahvojen tilanne- ja tunnelmakuvausten kautta.
1900- luvun alun kirjallisuuden piirteitä
- kirjallisuudessa on realistisia, romanttisia ja symbolistisia piirteitä
- aiheissa näkyivät köyhien ja rikkaiden erot, naisten eriarvoisuus ja lasten heikko asema sekä ihmisten ja luonnon välinen suhde
- päähenkilöinä tavalliset ihmiset
- tunnelma- ja tilannekuvaukset tärkeämpiä kuin juonen kehittely
- 1900- luvun tapahtumat
- humoristisuus kansan kuvauksissa.
1900- luvun alun kirjailijoita olivat Maria Jotuni, Joel Lehtonen, F.E. Sillanpää ja Ilmari Kianto. Kirjailija Maria Jotuni kirjoitti romaaneja, kuten Arkielämää ja Huojuva talo. Hän kirjoitti myös paljon novelleja, kuten kokoelmat Suhteita ja Rakkautta lisäksi hän tuli tunnetuksi lukuisista näytelmistään, kuten Miehen kylkiluu ja Tohvelisankarin rouva ja Maria Jotuni tahtoi nostaa teoksissaan esiin naisten asemaan liittyviä ongelmia ja lisäksi muita yhteiskunnallisia epäkohtia.
Toinen kirjailija 1900- luvun alusta on Joel Lehtonen, joka kirjoitti romaaneja, kuten pääteoksensa Putkinotko, jossa kuvaillaan köyhän Juutas Käkriäisen ja hänen suurperheensä elämää. Muita hänen teoksiaan ovat esimerkiksi Matleena ja Kerran kesällä, joka kuvaa ihmisten suhtautumista toisiinsa eri yhteiskuntaluokissa, mutta nuoruudessaan hän kirjoitti myös romanttisia runoja.
Seuraavaksi on kirjailia F.E. Sillanpää, joka kirjoitti esimerkiksi teokset Hurskas kurjuus, jossa kerrotaan syistä mitkä johtivat kansalaissotaan ja sitten on teos Nuorena nukkunut, joka on nuoren tytön traaginen tarina. Sillanpää oli luonnonkuvaaja, tyylitaituri ja ihmisen herkimpien tunteiden tallettaja ja hän oli myös Suomen ainoa kirjallisuuden Nobelin palkinnon saaja (1939)
Sitten on ilmari Kianto, hän on kirjoittanut esimerkiksi teokset Punainen viiva ja Ryysyrannan Joosep. Teoksissaan hän kuvaa ihmisten käyttäytymistä suomen ensimmäisissä eduskuntavaaleissa ja köyhyyden syitä maaseudulla.
" Kyllähän se pännämiehillä passaa punaviivoja vejellä vaikka joka raanin nurkkaan, vaan erittäin se on semmosilla, jotka alavariinsa ovat vain mehtakirvestä ja sontalapiota koprissaan heilutelleet. Ei taija liitupännä monen ukon känsissä putoamatta pysyä ja arvannevatko nuo akatkaan puumerkkiänsä piirustaa, kun ikänsä kaiken ovat lehmän nennejä kopeloineet ..."
Katkelma Ilmari Kiannon kirjoittamasta Punaisesta viivasta.
1900- luvun alun kirjallisuuden tyypillisiä piirteitä tässä katkelmassa ovat, realismi, päähenkilöinä tavalliset ihmiset ja köyhien ja rikkaiden erot.
Lähteet: Bycklin Henriikka, Keinänen Minna, Paalanen Piila, Bagge Tapani: Aktiivi 9 äidinkieli ja kirj
10 kommenttia:
Pidän tekstiä kiinnostavana, koska se on hauska
Nimetön alottikin kommentoinnin jo, mikä on hyvä juttu. Seuraavassa kommentissasi voit vastata esim. johonkin jatko-ohjeistuksessa esitetyistä kysymyksistä.
Kun vertaa 1900-luvun kirjallisuutta nykyajan kirjallisuuteen, niissä on mielestäni yhtenäisyyttä
esim. realistisuuden osalta ja siinä, että päähenkilönä esiintyy usein tavallinen ihminen,johon on helppo samaistua.
Nykyäänkin kirjoitetaan paljon ajankohtaisista asioista. Näitä asioita ovat esimerkiksi naisten ja lasten huonot olot kehitysmaissa sekä tasa-arvo, esimerkiksi naisten ja miesten väliset palkkaerot. Tasa-arvosta kirjoitettiin myös jo 1900- luvulla. Mielestäni olikin mielenkiintoista havaita, että 1900- luvulla ja nykypäivänä kirjoitetaan aika paljon samoista asioista.
Itse en ole nykyajan kirjallisuudessa törmännyt kovin paljoa symbolistisiin piirteisiin, mutta niitä on mielestäni näkyvissä
jonkin verran esimerkiksi nykyajan runoudessa.Itse olen lukenut vain 1900- luvun lopulla ilmestynyttä
kirjallisuutta.
1900-luvun alussa syntyi selvästi todella vaikuttavaa kirjallisuutta. Aiheita todellakin riitti, sillä juuri 1900-luvun alussa Suomessa sattui ja tapahtui. Teokset eivät nykyihmisillekään ole samantekeviä, sillä juuri 1900-luvun tapahtumilla on vahva vaikutus meidänkin elämäämme itsenäisestä asemasta lähtien.
1900-luvun kirjallisuus on tavallaan sekoitus romantiikkaa ja realismia, mikä on minusta mielenkiintoista. Itse en pidä kummankaan ääripään kirjallisuustyylistä kovin paljon, mutta niiden kahden yhdistyessä varmasti syntyy todella upeita teoksia. F.E. Sillanpään Nobel-palkintokin jo kertoo, että niin todella tapahtui. Realismin peittelemätön tyyli tuoda asiat esille juuri kuten ne ovat yhdistettynä romantiikan tunteikkaisiin teksteihin ja jännittäviin tilannekertomuksiin on varmasti lopputuloksena hienoa luettavaa.
1900-luvun kirjallisuudessa tuodaan esille asioita, jotka olivat jo silloin esillä, mutta jotka edelleenkin sadan vuoden kuluttua puhuttavat yhteiskuntaa. Ehkäpä 1900-luvun alussa ikään kuin lähetettiin pieni lumipallo vierimään, mikä matkan varrella on kasvanut suureksi. Eniten huomioni kiinnitti ihmisen ja luonnon välisen suhteen kuvaaminen. Juuri tuohon aiheeseen törmäämme nykyaikana joka päivä. Etenkin ilmastonmuutos on saanut monen ihmisen ajatukset liikkeelle, ja moni on erityisen tarkka omasta ja luonnon välisestä suhteestaan. 1900-luvun alussa ilmastonmuutos tuskin oli aivan tuttu juttu, mutta jo silloin ihmisen ja luonnon suhde tuotiin esille. Jälleen "lumipallo" on kasvanut matkan varrella. Mielestäni tämäkin on osoitus siitä, kuinka kirjallisuus vaikuttaa meihin kaikkiin, ja mielestäni on todella vaikuttavaa, että sata vuotta sitten käsitelty asia on esillä vielä nykyäänkin. Eikä kyse ole mistään pikkujutusta, vaan siihen törmää joka puolella tv-mainoksista pyykkiensä pesemiseen.
1900-luvun kirjallisuus vaikuttaa monipuoliselta. Sen lisäksi, että kirjallisuus oli ja on vieläkin vaikuttamisen väylä, haluttiin ihmisille tarjota kokemuksia ja nautintoa kirjoja lukemalla. Melkeinpä jokainen voi löytää siitä juuri itseään koskettavan tarinan.
Tanja totesi, että realistisuus on nykykirjallisuuden ja 1900-luvun alun kirjallisuuden yhteinen piirre. Tämä on totta; reilut sata vuotta sitten alkanut vankka realistinen perinne elää ja on yhä voimissaan meikäläisessä kirjallisuudessa!
Tanja ja Juuli tuovat molemmat esiin myös sen puolen, että tietyt aiheet (esim. tavallisen ihmisen arki, tasa-arvo, luontokokemukset) näyttävät toistuvan ajasta huolimatta. Sekin on totta. Käsittelytapa ja yksityiskohdat voivat muuttua ajasta toiseen tultaessa, mutta tietyt ihmisenä olemisen kysymykset ja teemat askarruttavat ihmisiä ja kirjailijoita aina, ja ovat siksi kirjallisuuden kestoaiheita.
Tuleeko teille muuten muita tällaisia aiheita mieleen?
Kun vertaa 1900-luvun alun kirjallisuutta sotien jälkeiseen kirjallisuuteen, huomaan että piirteet ovat vähän samanlaisia mutta hieman erilaista. Samaa ovat realistisuus, köyhien ja rikkaiden erot ja päähenkilöinä tavalliset ihmiset, mutta sotien jälkeisessä kirjallisuudessa käsitellään nimensä mukaisesti sotien jälkeistä aikaa ja suomen taisteluita. Sotien jälkeisessä kirjallisuudessa oli runouttakin mutta se oli realistista.
1900-luvun alun kirjallisuus sai paljon kirjoittamisen aiheita mm. suurlakosta, itsenäistymisestä, sekä kansallisodasta. 1900-luvun alun kirjallisuudessa käsiteltiin realismin tavoin eri epäkohtia kuten esimerkiksi köyhien ja rikkaiden välisiä eroja. Myös ongelmakohtana oli lasten huono asema. 1900-luvun kirjailijoista en ennestään tiedä ketään, ohi mennen ehkä nimiä kuullut. Myös tänä päivänäkin kirjoitetaan samoista ongelmakohdista kuin 1900-luvun alussa. Esimerkiksi juuri lasten huonot asemat kehitysmaissa sekä naisten eriarvoisuus. Olen samaa mieltä Juulin kanssa, että 1900-luvun kirjallisuus oli tavallaan realismin ja romantiikan sekoitus. Mielestäni myös 1900-luvun kirjallisuus on vaikuttanut paljon nykypäivänäkin,koska silloin tapahtui Suomelle merkittäviä tapahtumia, kuten itsenäistyminen. Koska tunnekuvaukset ovat juonea tärkeimpiä, on helppo eläytyä mukaan. Mielestäni 1900-luvun kirjallisuus on ollut mielenkiintoista ja mielenkiintoista on myös se että osaan ongelma kohtiin,kuten naisten epätasa-arvoon törmää tänä päivänäkin. Vaikka tästä on jo sata vuotta, eivät siltikää naiset saa saman verran palkkaa kuin miehet. Miksi?
1900-luvin kirjallisuus on kiinnostavaa, sillä siinä on samanlanlaisia piirteitä kuin nykyäänkin esim. realistisuus ja päähenkilö on yleensä ihan tavallinen ihminen
1900-luvun kirjallisuus on kiinnostavaa, sillä siinä on paljon realistisuutta ja yhteiskunnan onglemia käsitteleviä kirjoituksia, kuten nykyäänkin ja päähenkilö on yleensä tavallinen ihminen.
1900-luvun alun kirjallisuudella ja symbolismilla on yhteistä niiden kantaaottavuus yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin. Symbolistit kirjoittivat mm. venäläistämisohjelmasta ja Venäjän vallasta, kun taas 1900-luvun alun kirjailijat toivat teoksissaan esille esim. suurlakon ja kansalaissodan. Kummassakin kirjallisuuden tyylisuuntauksessa myös kuvailu on tekstissä tärkeää. Symbolistit kuvailivat tilanteita erityisesti aistihavaintojen kautta, jolloin hajut, äänet ja maut alkoivat elää kirjallisuudessa. 1900-luvulle tultaessa löydettiin yhä useampia tapoja asioiden kuvailuun. Esimerkiksi humoristinen kansankuvaus on 1900-luvun alun kirjallisuuden piirre, jota ei pahemmin symbolismissa näy.
Päällimmäisenä 1900-luvun alun kirjallisuudesta jäi minulle mieleen se, kuinka monet kirjailijat kritisoivat naisten ja lasten heikkoa asemaa. Pidän itseäni feministinä, ja mielestäni tällaisiin ongelmiin täytyykin ottaa tavalla tai toisella kantaa. Naisten asemaan kritisoidaan nykykirjallisuudessakin , mutta se on vuosien varrella parantunut huomattavasti. Kiitos siitä kuuluu osittain rohkeille kirjailijoille.
Nykypäivän lukija voi löytää 1900-luvun alun kirjallisuudesta monia teoksia, joiden ongelmiin on helppo samaistua. Esimerkiksi köyhien ja rikkaidet erot ovat nykyäänkin ajankohtaisia aiheita. Teokset eivät suinkaan kaikki ole "tylsiä", vaan niissä esiintyy myös nokkelaa ja älykästä huumoria. Sadan vuoden takainen kirjallisuus on kiinnostavampaa, kuin mitä nykypäivän lukija saattaisi luulla!
Lähetä kommentti