Nykykirjallisuuden katsotaan alkaneen 1980-luvulla. Tämä johtuu siitä, että nuorison keskuudessa punk-musiikki ynm uutuudet saivat monet kirjailijat kirjoittamaan enemmän nuorison ajatuksista, tekemisistä sekä nousussa olevasta taloudesta.
Nykykirjallisuus käsittelee mm. naisten seksuaalisuuden sekä vahvojen naisten ja heikkojen miesten ristiriidat. Perheiden sisäiset jännitteet, ihmissuhteet, sukupuoleen liittyvät kysymykset sekä hyvinvointiyhteiskunta ovat myös nousseet yleisiksi puheenaiheiksi. Myös lähihistoriaa arvioidaan uudelleen. Välinpitämättömyys ja minäkeskeisyys ovat nykykirjallisuuden kuumimpia aiheita myös.
Tunnettuja kirjailijoita sekä teoksia 80-luvulta
-Anna Leena Härkönen, Häräntappoase (1984)
-Annika Idström, isäni, rakkaani (1981)
-Arja Kauranen, Sonja.o kävi täällä(1981)
Tunnettuja kirjailijoita ja teoksia 90-luvulta
-Kari Hotakainen, Klassikko (1997)
-Leena Landerin, Tummien perhosten koti (1992)
Tunnettuja kirjailijoita ja teoksia 2000-luvulta
-Kari Hotakainen, Juoksuhaudantie (2002)
-Sofi Oksanen, Puhdistus (2008)
-Elina Hirvonen, Että hän muistaisi saman (2005)
-Kiti Kaakko, Terveisin Karo (2004)
-Hannu Luntiala, Viimeiset viestit (2007)
Seuraava runo edustaa hyvin Nykykirjallisuutta:
Lehm ja Koiv
Mää tahro olla lehm koivu al.
Mää en tahro oppii uut taitto- ohjelma.
Mää en tahro selvittä äit-tytär suhret.
Mää en tahro viärä sitä kirjet posti.
Mää en tahro soitta kelan tätil.
Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori.
Antakka mun olla lehm koivun al.
Viäkkä mu väsyne nahk
kamarim permanol, kakluni ette.
Heli Laaksonen (Pulu uis 2000)
Runo analyysi Lehm ja Koiv runo katkelmalle
Tekstikatkelmassa tyypillistä tälle aikakaudelle on tekstin murre, joka on lounaismurretta.
Kun tekstissä sanotaan " Tahro soitta kelan tätil." Sana kela on nykyajan sanoja.
Runossa esiintyy myös tyypillistä 2000-luvun huumoria.
Lähdeluettelo:
Laaksonen Heli, Helin omat suikerot, http://www.hulimaa.fi/Heli/lehm.htm. Luettu 10.02.2012 Aktiivi 9 (Äidinkieli ja kirjallisuus)
-Henriikka Bykling, Minna Keinänen, Piila Paalanen, Tapani Bagge
-tekijät ja kustannusyhtiö Tammi, 2011
Tekijät: Sandra^^, Fannypaavo ja Hedepaavo
8 kommenttia:
Vertasin nykykirjallisuutta modernismiin.
Huomasin, että molemmissa kirjallisuuden tyyleissä keskityttiin kirjoittamaan ajankohtaisesti Suomen tilasta:modernismissa käsiteltiin sotaa kun nykykirjallisuudessa hyvinvointiyhteiskuntaa, joka on tätä päivää.
Toisin kuin modernismissa, nykykirjallisuudessa on selvästi keskitytty synkempiin ja vaikeampiin elämän asioihin. Tekstistä huomaa, miten nykykirjallisuudessa otetaan huomioon nuorten henkinen kasvu ja perheen tila, jotka ovatkin olleet pinnalla jo jonkin aikaa, kun taas modernismissa ylistettiin pienintäkin elämän iloa.
Nykykirjallisuudessa otetaan nuoret huomioon kirjoittamalla heille ajankohtaista asiaa, kun modernismissa ei heidän tunteitaan oikeastaan mietitty vaan keskityttiin aikuistenkirjoihin ja lasten opettavaisuuteen, myöhemmin kyllä hieman löysemmällä ja iloisemmalla tavalla.
Tuntuu, että modernismin ilo ja railakkuus on hävinnyt lähestulkoon täysin nykykirjallisuuden aikana.
Nykykirjallisuus sisältää isoja ja tärkeitä asioita tästä maailmasta ja se siinä onkin mielenkiintoista. Tekstit on kirjoitettu niin että lähes jokainen ihminen voi löytää siitä omaa maailmaa koskevan seikan, eli ne tosiaan on kirjoitettu tulkittavaksi monesta näkökulmasta.
Nykykirjallisuus tutkii maailmaa nuorten asioista ja ongelmista, siitä miten nuoret ajattelevat elämän kulun. Myös sellaiset asiat joita ei yleensä näe tai ei ajatella olevan yleistä on kirjoitettu paperille nykykirjallisuuden teksteissä. On kirjoitettu vahvoista naisistä ja heikoista miehistä, näiden tekstejen myötä erilaisuuden hyväksyminen on ehkä hyväksytty paremmin kansan keskuudessa. Vaikeat asiat kuten viha ihmissuhteissa tai perheen salaisuudet on tuotu esiin realistisesti seikoittaen siihen hieman humoriikkaa.
Leena Landerin teos: "Tummien perhosten koti" on tehty myös elokuvaksi Dome Karukosken ohjaamana. Kyseinen elokuva kuvaa hyvin nuoren maailmaa ja sitä katsoessa itsellekkin välittyy tunne nuoren sisällä. Se on sitö nykykirjallisuutta, otetaan huomioon nuoren elämä.
Olette osuneet ytimeen. Kirjallisuusn heijastelee usein sitä, mitä maailmassa ja elämässä kulloinkin tapahtuu. Ja mitä lähemmäs nykypäivää ja sen monimuotoisuutta tullaan, sitä monipuolisemmaksi tulee kirjallisuus.
Nykyään monet kirjalliset teokset tulevat suurelle yleisölle tutuksi, kun niistä tehdään elokuva. Hyvä esimerkki tästä on Leena Landerin Tummien perhosten koti. Kuka on lukenut / nänyt sen? Mitä piditte siitä? MIksi?
Mitä muita filmatisoituja teoksia (nykykirjoja) teidätte?
Jos kirjoittaisit itse tänä päivänä kirjan tai tekisit elokuvan, mitä se pitäisi sisällään?
Pystyisitkö sijoittamaan sitä johonkin tyylisuuntaan? Olisiko se realistinen, romanttinen vai modernistinen? Miksi?
Nykykirjallisuus on minusta aina tuntunut tietyllä tavalla todella laajalta käsitteeltä. Nykyäänhän jokaisella kirjailijalla on se oma juttunsa, mitään tiettyä suuntausta ei juuri ole. Minusta se silti tekee nykykirjallisuudesta vain kiinnostavampaa, kun sanoin ja tarinoin voi kurkottaa aina vain korkeammalle ja korkeammalle.
Tuija Lehtisen Roskisprinssi on myöskin hyvä esimerkki filmatisoidusta nykykirjallisuudesta. Kirja on muistaakseni kirjoitettu jo 90-luvulla, mutta elokuva ilmestyi viime vuonna. Elokuvaa en ole nähnyt, mutta kirjan olen lukenut ja se oli minusta todella hauska. Kirja oli nuoren näkökulmasta kerrottu seikkailu nykyaikaisessa ympäristössä ja nykyaikaisilla ongelmilla. Vaikka kirja oli melko humoristinen, kuvasi se silti mielestäni hyvin nuoren pään sisällä toisinaan myllertävää hämmennystä, joka voi yllättää kenet tahansa.
Jos itse tekisin elokuvan, tekisin sen nuoren elämästä, mistä nyt ainakin tällä hetkellä tiedän eniten. Voisin kuvata sitä, miten pienten sattumien sarjasta kasvaa nopeasti pään sisällä jotain aivan muuta kuin mitä lähtöruudussa oli. Haluaisin kuvata elokuvan siten, että tunteet korostuisivat ja tulisivat esille mahdollisimman hyvin erilaisin värein, ilmein ja musiikein. Elokuva voisikin keskittyä erityisesti tunteisiin ja siten luoda mahdollisimman todentuntuisen ja vangitsevan tunnelman. Elokuva voisi olla eräänlainen realismin ja symbolismin sekoitus. Minua kiehtovat erilaiset piilotetut sanomat, ja voisin esim. musiikin kautta välittää jotain, mitä ei pelkästään katsomalla ymmärrä. Realistinen elokuva voisi olla siinä mielessä, että haluaisin kuvata myös synkät puolet sellaisina kuin ne ovat. Toisaalta haluaisin elokuvassa näkyvän onnen tunnetta ja tuoda esiin etenkin niitä hetkiä elämästä, jolloin tuntuu, että mikään ei voisi olla paremmin eikä mikään estä unelmia. Jos synkkyys on kerrottava kaunistelematta, niin minusta myös onni on kuvattava juuri niin ihanana niin kuin se on. Jos tekisin kirjan, olisi se varmasti samanlainen kuin elokuva, mutta musiikin ja värien tilalle voisin tuoda metaforia ja käyttää aikaa siihen, että löytäisin juuri sen oikean sanan kuvaamaan jotakin tiettyä tilannetta, tunnetta ja ajatusta.
Nykykirjallisuus on minulle hieman "epämääräinen" käsite, sillä se koskee niin suurta joukkoa hyvin erilaisia kirjailijoita ja teoksia. Harva kirjailija noudattaa nykypäivänä samanlaista aiheita ja kirjoitustyyliä koskevaa "kaavaa" kuin esim. kansallisromantikot aikanaan. Uskon tämän johtuvan siitä, että kirjailijoilla on nykyään vapaampi, hyväksyvämpi ja ennakkoluulottomampi yhteiskunta, jolle kirjoittaa. Tämä mahdollistaa sen, että kirjallisuudessa näkyy jatkuvasti rohkeita näkökulmia ja erilaisia mielipiteitä. Yksi nykykirjallisuuden huomattavimmista ominaisuuksista on mielestäni sen monipuolisuus.
Symbolismilla ja nykykirjallisuudella on paljon yhteistä: Tekstit ovat usein kantaaottavia, ja niissä jätetään tulkinnanvaraa lukijalle. Viittauksia muihin teoksiin esiintyy myös(, symbolistit viittasivat erityisesti Kalevalan ja Raamatun tarinoihin). Nykykirjallisuudessa esiintyvä humoristinen suhtautumistapa vaikeisiinkin aiheisiin puuttuu kuitenkin symbolismista.
Tekstisänne mainitaan, että nykykirjallisuuden alkuaikoina mm. punk-musiikki sai kirjailijat kirjoittamaan enemmän nuorten ajatuksista ja ongelmista. Kuvataiteilijat, muusikot ja kirjailijat inspiroivat toisiaan jatkuvasti, ja on mielenkiintoista huomata eri taiteenalojen keskinäinen vuorovaikutus.
Jos kirjoittaisin kirjan, kirjoittaisin realistisen teoksen, joka ottaa kantaa koulukiusaamisen julmuuteen. Koulukiusaaminen on ajankohtainen aihe, joka esiintyy jollain tapaa lähes jokaisen nuoren elämässä. Kuvailisin aiheen häikäilemättömästi ja todenmukaisesti, sillä en pidä siitä, miten tällaisia ongelmia kaunistellaan.
Nykykirjallisuudessa arvostan sen kantaaottavuutta ja monipuolisuutta. Nykykirjallisuuteen kuuluu niin monta erilaista kirjailijaa, että joka lukija löytää varmasti itselleen mieluisia tekstejä!
Vertailen nykykirjallisuutta realismiin ja huomaan heti eroja. Esim, kun nykyisin kirjoitetaan ihmissuhteista ja perheiden sisäisestä jännityksestä, sitten 1900-luvulla olivat toisenlaiset aiheet, ongelmat. Siihen aikaan oli paljon yhteiskunnallisia ongelmia, joihon otettiin kantaa. Esim. naisten huono asema, rikkaiden ja köyhien väliset erot, väkivaltaisuus.
Nykyisin kirjoitetaan enemmän nuorten aiheista, jotka eivät koskee ainoastaan nuoria, vaan myös vanhempia. Ne ovat mielestäni kiinostavampia, kuin realistiset aiheet, mutta se varmaan johtuu siitä, että ei eletä enää murheiden ja surun aikaa.
Kun vertaa nykykirjallisuutta muihin niin huomaa huomattavia eroja, sillä nykykirjallisuuten kuuluu monia toisistaan eroavia teoksia ja kirjailijoita, joten tästä ei voisi kirjallisuuden kirjo laajentua.
Lähetä kommentti