Köyhä räätälin poika Elias Lönnrot sai kipinän kansanrunoudesta ja alkoi keräämään tätä opiskellessaan Turun akatemiassa. Opintojensa jälkeen hän teki runonkeruumatkoja mm. Savoon, Hämeeseen ja Vienaan. Keräämistään runoista Lönnrot muokkasi ja yhdisteli Kalevalan, jota nykypäivinä kutsutaan suomalaisten omaksi kansalliseepokseksi. Kalevala on mytologia muinoin eläneiden Kalevalan ja Pohjolan kansojen elämästä.
Ensimmäinen Kalevalan painos ilmestyi tiedettävästi vuonna 1835. Ilmestymisaikaansa Kalevala herätti ihastusta, vaikka leimaantuikin myös pakanalliseksi teokseksi.
Kalevalan vaikutus suomen kielelle ja kulttuurille on ollut valtava. Kalevala uudisti paljon suomen kirjakieltä ja sitä on myös käytetty suomen kielen oppikirjana.
Kalevalaa kutsutaan suomen kansalliseepokseksi koska sillä on ollut suuri vaikutus suomen kulttuuriin, se kohotti suomen kielen arvoa ja toi esille vanhan ajan elämistä. Kalevala on innoittanut monia taiteilijoita ja muokannut suomen kielen suomalaisten suihin. Kokonaisuudessaan Kalevala on suomen vaikuttavimmista teoksista ja näkyy vielä nykypäivänäkin meidän elämässä.
Kalevalan runoissa esiintyy monta eri henkilöhahmoa joista keskeisimpiä ovat: Aino, Antero Vipunen, Ilmarinen, Joukahainen, Kullervo, Kyllikki, Lemminkäinen, tämän äiti, Louhi sekä itse Väinämöinen joka on Kalevalan tärkein henkilö.
Kalevalan kuuluisia tapahtumia ovat mm. maailman synty, kertomus siitä kuinka ilmatar tulee raskaaksi tuulesta ja merestä, sotkan munasta syntyy maailma ja lopuksi syntyy väinämöinen. Myös tarina seppä Ilmarisesta ja tästä ihmeellisestä sammosta, joka synnyttäisi rikkauksia maailman loppuun asti, on tunnettu ja kuuluisa tarina. Väinämöinen pelastaa koko kalevalan kansan pariin otteeseen kánteleensa voimin. Lopuksi syntyy karjalan kuningas puolukasta, poistuu väinämöinen ennustaen että häntä vielä tarvitaan.
Kalevalan kieli on runollista ja rytmikästä, sillä alunperin se kerrottiin laulamalla. Kielessä on vanhoja sanoja joista ei aina ota selvää, siinä on paljon kuvailevia sanoja sekä alkusointuja. Tässä esimerkki tyypillisestä Kalevalan kielestä.
KOLMAS RUNO
Vaka vanha Väinämöinen elelevi aikojansa noilla Väinölän ahoilla, Kalevalan kankahilla. Laulelevi virsiänsä, laulelevi, taitelevi. Lauloi päivät pääksytysten, yhytysten yöt saneli muinaisia muisteloita, noita syntyjä syviä, joit' ei laula kaikki lapset, ymmärrä yhet urohot tällä inhalla iällä, katovalla kannikalla. Kauas kuuluvi sanoma, ulos viestit vierähtävät Väinämöisen laulannasta, urohon osoannasta. Viestit vierähti suvehen, sai sanomat Pohjolahan. Lähteet: Byckling, Henriikka; Keinänen, Minna; Paalanen, Piila; Bagge, Tapani: Aktiivi 9. Äidinkieli ja kirjallisuus. Tammi 2011. Runon lähde:http://www.kaapeli.fi/maailma/kalevala/.Luettu 10.2Julia & Nora
11 kommenttia:
Hieno ja selkeä esitelmä!
Kalevala on tosiaan vaikuttanut merkittävällä tavalla suomalaiseen taiteeseen ja kulttuuriin ja näkyy vielä nykyäänkin jopa ehkä hieman yllättävissäkin paikoissa, vaikkapa yritysten ja paikkojen nimissä.
Kalevalan merkitys on ollut niin suuri, että Elias Lönnrotia on kutsuttu suomen kirjakielen II isäksi. Kalevalasta otti vaikutteita myös esim. Tolkien Sormusten herraa kirjoittaessaan, ja se on vaikuttanut myös Yhdysvaltain (Laulu Hiawathasta) ja Viron (Kalevipoeg)kansalliseepoksen. Kalevala on käännetty useille kymmenille kielille.
Eepos = runomuotoinen kertomuskokoelma, jonka lähtökohtana ovat vanhat kansantarinat ja myytit. Eepoksissa sankarit pysyvät usein koko kertomuksen ajan muuttumattomina, ja niiden maailma jakaantuu selkeästi hyvään ja pahaan. Useimmiten eepos alkaa tarinalla siitä, kuinka maailma luotiin.
Muistuttaako eepos mitään kirjallisuudenlajia teidän mielestänne?
Romantiikan aikakauden kanssa Kalevalalla on paljon yhteistä. Samoja piirteitä ovat ainakin vanhat tarinat, ihannoiva kertomistapa, runollinen kieli, tunteiden ja paikkojen rohkea kuvailu sekä vaikutus suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan positiivisella tavalla. Molempiin liittyy myös fiktiivisiä tarinoita, etenkin Kalevalaan.
Kalevala muistuttaa mielestäni kovasti kansallisromantiikkaa, sillä Kalevala kertoo pelkästään Suomesta, suomalaisista ja suomalaisten sisusta ja luonteesta. Kansallisromanttiset teokset, kuten esim. Lönnrotin "Maamme"- kirja, pönkitti myös suomalaisten itsetuntoa ja kehitti kansalaishenkeä Kalevalan tapaan.
Kalevala eroaa kansallisromantiikasta etenkin sen takia, että lukijalle jätetään paljon tulkinnanvaraa. Kalevalassa ei selitetä selkeästi kaikkea, mutta kansallisromanttisissa teksteissä tulee melko nopeasti ilmi, mistä on kysymys. Etenkin Kalevalan tarinat, kuten maailman synty ja tarina rahasammosta tuntuvat lukijalle todella absurdeilta aluksi, mutta avautuvat pikkuhiljaa tekstiä pohdiskellessa. Kansallisromantiikassa ei myös ylistetä niin usein tiettyä henkilöä tai sankaria, vaan esillä ovat enemmänkin yleisemmät ja laajemmat asiat kuten luonto, kansa tai jokin alue.
Eepoksesta tulee minulla heti mieleen nykyajan fantasiakirjallisuus. Fantasiakirjallisuudessa pääosassa on myös tarinan sankari, joka taistelee pahaa tai hyvää vastaan. Nykyisin maailman luontitarina on jätetty tarinan alusta pois.
Kalevala on mielestäni vaikuttava teksti, perustuuhan se puhtaasti vaikka kuinka kauan suomalaisten keskuudessa kiertäneisiin runoihin ja tarinoihin. Vaikkei Kalevalaa käytetä suoranaisesti historian tapahtumista kertovana kirjana, kertoo sekin osaltaan historiasta. Kalevaa lukiessaan pääsee suoraan vanhojen suomalaisten ajatuksiin ja uskomuksiin kauas, kauas historiaan. Juuri se tekee mielestäni Kalevalasta mielenkiintoisen, vaikka tarinat aluksi ainakin minun korvaani hassuilta kuulostivatkin.
Nykykirjallisuuteen verrattuna Kalevala on hyvinkin erilainen etenkin kirjoitusasultaan. Nykykirjallisuudesta runomuotoja ja alkusointuja löytyy lähinnä runoista itsestään, ei niinkään romaaneista ym. Runotkin ovat mielestäni nykyaikana enemmän hetkeen ja tunteeseen keskittyviä, ei niinkään tarinoivia ja jännittäviä, kuten Kalevala. Kalevala on myös melko arvoituksellinen ja se on luettava ajatuksella ja tulkiten. Luulisin, että nykyään kaikkea vapaa-aikaansa ei jokainen ole valmis kuluttamaan kertomuksien sanomaa pohtien ja tulkiten, mikä sinänsä on harmi. Siltä osaltaan Kalevala tuskin istuisi nykykirjallisuuteen.
Eepoksesta mieleeni tulee myös fantasiakirjallisuus, mutta erityisesti scifikirjallisuus. Scifi-kirjoista saattaa hyvinkin löytyä tarinoita maailman luomisesta, tosin ei kovin runsaasti nykypäivänä. Scifissä perustana on usein kansantarinat, tosin jonkun verran uudemmat sellaiset. Monesti aiheena on avaruus ja sen olennot, ja nehän ovat askarruttaneet ja hämmästyttäneet ihmisiä jo vuosikymmeniä. Hyvään ja pahaan jakautumista scifistä löytyy myös, mutta sankarit saattavat muuttua yllättävissä käänteissä esim. hyvistä pahoiksi, mikä eepoksille taitaa olla harvinaisempaa.
Olet pohdiskellut hienosti Kalevalan suhdetta romantiikkaan. Kalevala onkin juuri kansallisromantiikan innoittama teos ja vaikutti suomalaisten itsetuntoon ja kansallishenkeen kohottavasti muiden kansallisromantiikan teosten (esim. Topeliuksen Maamme-kirja) lailla.
Hienoa pohdintaa, Juuli!
Mirssiina, Juuli ja muut, tuleeko mieleenne ihan joitakin kirjojen nimiä, kun vertaatte ketjussa sanottua lukemiinne kirjoihin? Mitä ja miksi?
Kalevala on vaikuttanut suuresti suomalaisten isänmaallisuuteen ja identiteettiin, sillä se todisti aikanaan, että Suomella tosiaan oli oma historiansa sankaritarinoineen. Eepoksen vaikutus ja tärkeys näkyy nykyäänkin monella eri tavalla. Kuten Mari jo mainitsi, monien yritysten nimet ovat saaneet inspiraationsa Kalevalan kertomuksista. Teoksesta on myös tehty lukuisia erilaisia versioita, esimerkiksi lapsille suunnattu "Koirien Kalevala". Kansalliseepoksemme kiinnostaa myös jatkuvasti kirjallisuuden tutkijoita.
Symbolismin aikakautena (joka alkoi 1800-luvun lopulla) vanhat Kalevalan tarinat "heräsivät uudellen henkiin". Lukuisat symbolistit saivat inspiraationsa Kalevalan henkilöistä ja tapahtumista. Eino Leinon selvästi kalevalaisvaikutteista "Tuonelan Joutsen" näytelmärunoa pidetään ensimmäisenä symbolistisena teoksena Suomessa. Kalevalaisessa ja symbolistisessa kirjoitustyylissä samaa on esimerkiksi se, että lukija joutuu itse tulkitsemaan ja pohtimaan tekstiä.
Yksi symbolismin piirre, jota ei näy Kalevalassa, on kantaaottavuus. Symbolistit pyrkivät kirjoituksillaan usein parantamaan jotakin yhteiskunnan epäkohtaa, kun taas Kalevalan tarinat ovat enemmän kertomuksellisia.
Eepos tuo minullekin mieleen nykyaikaisen fantasiakirjallisuuden, jossa monet tarinat pohjautuvat esimerkiksi myytteihin, ja jako hyvään ja pahaan puoleen näkyy selvästi. Nykyajan fantasiakirjallisuudessa ei kuitenkaan yleensä näy eepokselle tyypillistä runomuotoista kerrontaa.
Kuten jo aiemmissa kommenteissa on mainittu, symbolistit saivat inspiraatiota Kalevalan tarinoista ja ’’herättivät’’ sen tarinoita uudestaan henkiin 1800-luvun lopulla. Kalevalassa näkyy paljon symbolismin ja kansallisromantiikan aiheita, esim. suomalaisuuden ja suomalaisen luonnon ylistäminen.
Kalevalassa käytetty kieli vanhoine sanoineen on mielestäni mielenkiintoista ja myös maailman syntytarina Kalevalan mukaan on kiinnostava.
Kalevala on ollut ja on vielä nykypäivänäkin todella merkittävä teos, sillä onhan se suomen kansalliseeposkin.
Se että kalevala on vielä nykypäivänäkin merkittävä teos ilmeenee siinä että, Kalevala
esiintyy nykypäivänäkin monissa eri paikoissa. Kalevala esiintyy muun muassa monissa eri paikkojen nimissä, kuten esimerkiksi hyvin tunnettu sairaala on nimeltään Mehiläinen ja se että Kalevalan on lukenut vielä
nykypäivänäkin moni, kertoo siitä että se on todella merkittävä ja tärkeä teos suomalaisille.
Se että Kalevala on ollut merkittävä teos ja on vieläkin ilmenee myös siinä että se on uudistanut paljon
suomen kirjakieltä ja sitä on käytetty suomenkielen oppikirjana sekä sitä luetaan ja siitä keskustellaan vielä nykypäivänäkin mm. kouluissa.
Mielestäni se ei olekaan yhtään ihme että Kalevala on suomalaisille
niin merkittävä teos sillä onhan se kohottanut huimasti suomenkielen arvoa ja sillä ollut todella suuri
vaikutus suomen kulttuuriin!
Hyvin kirjoitettu teksti!
Pidän itse kalevalasta juuri sen takia että se on koottu vanhoista suomalaisista tarinoista ja runoista.
Minulle tulee eepoksista mieleen nykyajan fantasiakirjat ja elokuvat, niissäkin on sankari joka taistelee yleensä pahaa mutta myös joskus hyvääkin vastaan.
Lähetä kommentti