Suomi siirtyi romantiikan aikana Venäjän vallan alaisuuteen. Aikaisemmin Suomea oli hallinnut Ruotsi. Venäjä antoi Suomelle autonomisen aseman, eli Suomi sai melko vapaat kädet oman maansa hallitsemiseen, vaikkei vielä tuohon aikaan itsenäinen valtio ollutkaan.Tätä seurasivat mm. suomen kielen virallistaminen ja suomenkielisen koulutuksen takaaminen kaikille.
Romantiikan ajan kirjallisuudelle on tyypillistä mielikuvituksellinen ja tunteita korostava teksti. Tarinat ja runot saattoivat olla mystisiä ja fantasioivia ja ne saattoivat sijoittua kauaskin menneisyyteen. Hahmot olivat tyypillisesti erikoisia ja sankarillisia ihmisiä. Romantiikan kirjallisuudelle tärkeää ei ollut todenmukainen ja uskottava juoni, vaan tunteet ja elämykset sekä jännittävä tarina.
Kansallisromantiikka on kirjallisuutta, joka on tyyliltään samanlaista kuin muukin romanttinen kirjallisuus, mutta se keskittyy omasta maasta, kansasta, historiasta ja tavoista kertomiseen ja niiden ihannoimiseen kirjallisuuden kautta. Kansallisromanttisia teoksia ovat esim. Kalevala ja Vänrikki Stoolin tarinat. Kansallisromanttisista kirjailijoista tunnetuimpia ovat Elias Lönnrot, Johan Ludvig Runeberg ja Zacharias Topelius. Kansallisromantiikka oli tärkeää suomalaisille, sillä se nostatti itsetuntoa ja kansallishenkeä.
Lauantaiseura oli Helsingin yliopiston opiskelijoiden perustama ryhmä, jossa pohdittiin suomen kielen asemaa ja tulevaisuutta. Seura vaikutti suomalaisen sivistyksen ja kulttuurin kehittymiseen. Jäsenistä tunnetuimpia olivat mm. Runeberg, Lönnrot, Topelius ja Snellman.
Romantiikan tunnetuimpiin kirjailijoihin kuuluu Elias Lönnrot, joka kokosi Kalevalan ja Kantelettaren. Hän myös kehitti suomen kielen sanastoa. Myös Maamme-laulun sanat syntyivät romantiikan aikana. Laulun kirjoitti Runeberg, joka siirtyi opettajan ammatista kirjailijaksi. Zacharias Topelius puolestaan tunnetaan lastenkirjailijana. Hän kirjoitti teokset Lukemisia lapsille, Välskärin kertomuksia ja Maamme kirja. Hän kirjoitti myös runoja. Runebergin vaimo Fredrika Runeberg oli myös kirjailija, itse asiassa yksi ensimmäisistä naiskirjailijoista Suomessa. Hän tosin jäi miehensä varjoon. Hänen teoksiaan ovat mm. Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä sekä Sigrid Liljeholm.
Seuraava runo edustaa hyvin romantiikan aikakautta:
Ajettu pohjan äärihin
jo oli Suomen mies
mut toivo viittoi vieläkin
ja hehkui innon lies
Viel' uskoit, turma torjutaan
kun Viapori meill' on vaan.
Ei silmää, jok' ei salamois,
kun kuului nimi tää,
pois haihtui nurku, huoli pois,
pois puute, pakkassää.
Taas Suomen karhu rynnäköi,
ravisti kämmentä ja löi.
Runossa on paljon romantiikalle tyypillisiä piirteitä. Tarina sijoittuu historiaan ja tunteita kuvaillaan runsaasti. Tarina kertoo sodasta isänmaata ihaillen, mikä oli juuri kansallisromantiikalle tyypillistä. Teksti on tunnelmaltaan hyvin sodanläheinen ja vaikka itse tekstin aihe on karu, siitä annetaan kuvailun kautta kunniallinen ja ihannoitava kuva. Tyypillistä romanttistyylisille teksteille ovat myös vertauskuvat ja runollinen kieli. Katkelmassa kerrotaan ja kuvaillaan Viaporin linnoitusta kaiken pahan suojana. Rivien välistä voidaan siis päätellä, että tekstissä kaivataan menneisyyden aikoja, kun Viaporin linnnoitus oli vielä olemassa. Aika kultaa muistot, myös tämänkin romanttistyylisen runokatkelman osalta.
Runeberg, J.L.: Vänrikki Stoolin tarinat osa 1. WSOY. 1959
Byckling Henriikka, Keränen Minna, Paalanen Piila, Bagge Tapani: Aktiivi 9, Tammi 2011
13 kommenttia:
Hienoa tytöt! Olette tehneet todella selkeän esitelmän ja tuoneet romantiikan keskeiset seikat hyvin esille.
Suomessa romantiikka näkyi pitkälti juuri kansallisromantiikkana. Ihannoitiin Suomen luontoa, maisemaa ja kansanihmistä ja kaivattiin kalevalaiseen menneisyyteen. Snellman totesi, että jokainen ruotsiksi kirjoitettu sana on hukkaan heitetty ja Adolf Ivar Arwidsson lausui kuuluisat sanansa: "Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia."
Yleisesti symbolismin ja romantiikan välillä on yhteisinä tekijöinä Kalevala, tunteet ja mielikuvitus. Etenkin kansallisromantiikkaa ja symbolismia yhdistävät oman maan kertomukset, ihannointi, tuntemukset ja kunnioitus.
1800-luvun alussa romantiikan ajan kirjailijat pyrkivät pohtimaan ja kehittämään suomenkielen asemaa. 1800-luvun lopussa symbolistit kapinoivat yhteiskuntarakennetta vastaan ja pyrkivät säilyttämään suomenkielen aseman ja arvon venäläistämisohjelman takia.
Romantiikassa minua kiinnosti eniten kansallisromantiikka, sillä se keskittyy omaan maahan, sen historiaan ja kansaan.
Tekstissä mainituista teoksista olen lukenut Maamme-laulun, sekä osia Kalevalasta. Kalevala kuulostaa mielestäni mielenkiintoiselta ja voisin lukea sitä tulevaisuudessa enemmänkin. Onhan se Suomen kansalliseepos.
Mielestäni romantiikan aikakauden aiheet, ajatukset ja tyylit eivät ole nykyaikanakaan täysin kelvottomia. Näistä esim. taiteilijat voivat vieläkin saada inspiraatiota teoksiinsa. Ehkä näistä aatteista on hyötyä vielä tulevaisuudessakin.
Hyvää pohdintaa Suvi! Myös Vertailusi romantiikan ja symbolismin yhtäläisyyksistä on osuvaa!
Romantiikka on todella kiinnostavaa, sillä siinä hienostellaan asioita ja kerrotaan mielikuvituksellisesti asioista. Romantiikassa on samanlaisia piirteitä, kuin Symbolismi.Romantiikka on samantyyppistä, kuin Symbolismi, mutta, symbolismissa on harkittu tarkemmin asioita, kun taas Romantiikka on kapinallista ja kiihkeää.
On varmasti ollut kamalaa kun Suomi oli ollut pitkään romantiikan aikana Venäjään vallan alaisuudessa.
Vertailen realismia romantiikkaan ja pohdin, miksi ne eroavat noin paljon. Romantiikka alkoi 1800-luvulla, mutta sen jälkeen, 1900-luvulla alkoi teollistuminen ja sen myötä alkoi kehittyä realismi. Ne eroavat toisistaan aika laajalti, esim. kun romantiikkassa kaikki on ihana ja helppoa, sitten realismissa(todellisuudessa) se ei ole totta. Romantiikka ottaa kantaan kaikkeen hienoon ja ihanaan, joka valtasi maailmaa. Realismi ottaa kantaan ongelmiin, kuten epätasa-arvo ja köyhyys.
Silti realismia ei arvostettu, niin kuin romantiikkaa. Esim. kirjailija Aleksis Kivi, joka mielestäni oli hyvä ja ajatteli toisiaan, mutta häntä ei arvostettu. Kaikkia romantiikan kirjailijoita arvostettiin, joka mielestäni ei ollut reilua.
Kiitoksia kommenteista Zakau, Jonne ja Taavi!
Jonne, olet oikeassa siinä, että romantiikka ja symbolismi muistuttavat toisiaan. Itse asiassa symbolismin aikakautta nimitetään myös uusromantiikaksi.
Taavi, toisinaan käy niin, että uudistajat eivät saa ymmärrystä osakseen. Aleksis Kivellekin taisi käydä näin.
Teksti oli hyvin kirjoitettu ja hyvin ''rakennettu''. Romantiikka on todella kiinnostavaa sillä vaikka olisi kuinka kauhea asia tapahtunut, niin silti kirjoissa se lukee niinkuin olisi tapahtunut jotain hienoa.
Romantiikan suuria piirteitä ovat asioiden ihannointi, asioita kaunistellaan ja mielikuvitus. Asioita kuvaillaan paljon. Henkilöt eivät olleet tavallisia henkilöitä. Mielestäni romantiikka ja symbolismi muistuttaa toisiaan koska molempien aikakauden piirteet muistuttavat toisiaan. Romantiikka vaikutti paljon Suomen kirjallisuutta ja samalla kieltä koska esim. Elias Lönnrot piti keksiä uusi sanoja suomenkielelle kun kokosi Kalevala nimistä teosta. Tämän aikakauden aikana on syntynyt Kalevala teos joka pidetään Suomen kansalliseepoksena.
Tyypillistä romantiikalle oli tunteita korostava teksti jossa mielikuvitusta käytettiin paljon. Romantiikassa tärkeintä ei ollut todenmukaisuus eikä uskottava juonikaan vaan tärkeintä oli mm. tunteet, sankarilliset ihmiset sekä jännittävä juoni. Pidän myös romantiikan kirjallisuudesta koska se on tyyliltään erillainen kuin esimerkiksi realismi. Romantiikan kirjallisuudessa asioita hienostellaan ja ovat osaksi fiktioita. Romantiikan tunnetuimpia kirjailijoita oli mm. Elias Lönnrot joka kokosi Kalevalan. Kalevalasta olen lukenut joitain kohtia äidinkielen tunnilla. Maamme laulun sanat saivat myös alkunsa romantiikan aikoina. Myös tekstin lopussa oleva runo oli mielenkiintoinen; vaikka se onkin karu annetaan siitä silti ihannoitava kuva. Tyypillistä oli myös tunteiden kuvaus jota esiintyi runossa useaan otteeseen.
Mielestäni romantiikan aikakin on hyvin mielenkiintoinen. Voisin mielelläni perehtyä siihen enemmänkin.
Romantiikan teksteissä tuodaan hyvin esiin esimerkiksi mielikuvituksellisuus ja tunteiden ilmaisu, joka tietysti tuo omallaisen kirjallisuuden tyylin tähän kirjallisuuden pitkään kirjoon. Kuten varmasti kaikki tietävät, että Kavelava (mistä tein esitelmän Noran kanssa) kuuluu kansallisromantiikkaan joka nostatti kansallishenkeä ja itsetuntoa.
Romantiikkassa on vähän samoja piirteitä kuin symbolismissa, joten ne muistuttavat toisiansa. Romantiikassa asiat kerrotaan monesti hienostuneemmin ja todella tunteellisesti myös mielikuvitusta käytettiin. Olen lukenut maamme laulun, joka tekstissä mainittiin ja myös vähän kalevalaakin.
Pidin hyvin paljon tekstistä, se oli hyvin mielenkiintoinen ja tarkasti kijoitettua tekstiä. Mielenkiintoista romantiikassa on mielikuvitteellisuus ja asioita hienostellaan hyvin usein, siinä se eroaakin omasta aiheesta; sotien jälkeisestä kirjallisuudesta.
Lähetä kommentti