Olette tehneet tosi hienoa työtä, joten kiitos kaikille!
Ihan vielä tämä ei kuitenkaan ollut tässä, joten lue ohjeet jatkosta.
Ensimmäiseksi valmistaudu esittelemään oma aikakautesi blogitekstisi avulla muulle luokalle, kun vuorosi tulee.
Toiseksi kurssin hyväksytty suorittaminen edellyttää toisten tekstien aktiivista kommentointia ja keskustelua blogissa. Jokaisen pitää kirjoittaa ainakin NELJÄ kommenttia toisten esitelmiin. Yksi kommenteista on ns. vertaispalaute, jonka kohteen opettaja määrää. Muut kolme voit valita itse. Kommenttien tulee olla kirjoitettu viimeistään vappuna, jollon blogi sulkeutuu.
Voit kommentoida esim. seuraavia asioita:
1) Mitä samaa tässä aikakaudessa on, kun vertaat oman ryhmäsi aikakauteen?
2) Mitä erilaista on, kun vertaat oman ryhmäsi aikakauteen?
3) Mitä mielenkiintoista tämän aikakauden teoksissa on? Miksi pidät niitä mielenkiintoisina?
4) Mitä aikakauden teoksia olet lukenut? Mitä pidit teoksesta? Miksi?
5)Mitä samaa aikakauden teoksissa / maailmassa on, kun vertaat nykyaikaan?
6) Ovatko aikakauden aiheet, ajatukset ja tyylit jo täysin käyttökelvottomia nykyään? Miksi? Miksi ei?
7) Mitä muita asioita tulee mieleen, kun tutustut aikakauteen?
8) Kommentoi muiden kommentteja. Ole aktiivinen keskustelija.
Vertaispalautteet
Romantiikkaryhmäläiset antavat palautetta Kalevalasta.
Kalevalaryhmäläiset antavat palautetta symbolismista.
Symbolismiryhmäläiset kommentoivat romantiikan aikaa.
Realismiryhmäläiset antavat palautetta Aleksis Kivestä.
Aleksis Kivi -ryhmäläiset antavat palautetta 1900-luvun alun kirjallisuudesta.
1900-luvun alun kirjallisuudesta kirjoittaneet antavat palautetta realismista.
Modernismiryhmäläiset kommentoivat nykykirjallisuutta.
Nykykirjallisuudesta kirjoittaneet antavat palautetta sotien jälkeisestä kirjallisuudesta.
Sotien jälkeisestä kirjallisuudesta kirjoittaneet kommentoivat modernismia.
Työn iloa!
Mari R
____________________________
torstai 9. helmikuuta 2012
Romantiikka
Romantiikan tyylikausi alkoi Suomessa 1800-luvun alussa. Aatteet saapuivat muualta Euroopasta. Suomessa oman maan ja kansan ihailu vaikutti suuresti romantiikan ajan kirjallisuuteen.
Suomi siirtyi romantiikan aikana Venäjän vallan alaisuuteen. Aikaisemmin Suomea oli hallinnut Ruotsi. Venäjä antoi Suomelle autonomisen aseman, eli Suomi sai melko vapaat kädet oman maansa hallitsemiseen, vaikkei vielä tuohon aikaan itsenäinen valtio ollutkaan.Tätä seurasivat mm. suomen kielen virallistaminen ja suomenkielisen koulutuksen takaaminen kaikille.
Romantiikan ajan kirjallisuudelle on tyypillistä mielikuvituksellinen ja tunteita korostava teksti. Tarinat ja runot saattoivat olla mystisiä ja fantasioivia ja ne saattoivat sijoittua kauaskin menneisyyteen. Hahmot olivat tyypillisesti erikoisia ja sankarillisia ihmisiä. Romantiikan kirjallisuudelle tärkeää ei ollut todenmukainen ja uskottava juoni, vaan tunteet ja elämykset sekä jännittävä tarina.
Kansallisromantiikka on kirjallisuutta, joka on tyyliltään samanlaista kuin muukin romanttinen kirjallisuus, mutta se keskittyy omasta maasta, kansasta, historiasta ja tavoista kertomiseen ja niiden ihannoimiseen kirjallisuuden kautta. Kansallisromanttisia teoksia ovat esim. Kalevala ja Vänrikki Stoolin tarinat. Kansallisromanttisista kirjailijoista tunnetuimpia ovat Elias Lönnrot, Johan Ludvig Runeberg ja Zacharias Topelius. Kansallisromantiikka oli tärkeää suomalaisille, sillä se nostatti itsetuntoa ja kansallishenkeä.
Lauantaiseura oli Helsingin yliopiston opiskelijoiden perustama ryhmä, jossa pohdittiin suomen kielen asemaa ja tulevaisuutta. Seura vaikutti suomalaisen sivistyksen ja kulttuurin kehittymiseen. Jäsenistä tunnetuimpia olivat mm. Runeberg, Lönnrot, Topelius ja Snellman.
Romantiikan tunnetuimpiin kirjailijoihin kuuluu Elias Lönnrot, joka kokosi Kalevalan ja Kantelettaren. Hän myös kehitti suomen kielen sanastoa. Myös Maamme-laulun sanat syntyivät romantiikan aikana. Laulun kirjoitti Runeberg, joka siirtyi opettajan ammatista kirjailijaksi. Zacharias Topelius puolestaan tunnetaan lastenkirjailijana. Hän kirjoitti teokset Lukemisia lapsille, Välskärin kertomuksia ja Maamme kirja. Hän kirjoitti myös runoja. Runebergin vaimo Fredrika Runeberg oli myös kirjailija, itse asiassa yksi ensimmäisistä naiskirjailijoista Suomessa. Hän tosin jäi miehensä varjoon. Hänen teoksiaan ovat mm. Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä sekä Sigrid Liljeholm.
Seuraava runo edustaa hyvin romantiikan aikakautta:
Ajettu pohjan äärihin
jo oli Suomen mies
mut toivo viittoi vieläkin
ja hehkui innon lies
Viel' uskoit, turma torjutaan
kun Viapori meill' on vaan.
Ei silmää, jok' ei salamois,
kun kuului nimi tää,
pois haihtui nurku, huoli pois,
pois puute, pakkassää.
Taas Suomen karhu rynnäköi,
ravisti kämmentä ja löi.
Runossa on paljon romantiikalle tyypillisiä piirteitä. Tarina sijoittuu historiaan ja tunteita kuvaillaan runsaasti. Tarina kertoo sodasta isänmaata ihaillen, mikä oli juuri kansallisromantiikalle tyypillistä. Teksti on tunnelmaltaan hyvin sodanläheinen ja vaikka itse tekstin aihe on karu, siitä annetaan kuvailun kautta kunniallinen ja ihannoitava kuva. Tyypillistä romanttistyylisille teksteille ovat myös vertauskuvat ja runollinen kieli. Katkelmassa kerrotaan ja kuvaillaan Viaporin linnoitusta kaiken pahan suojana. Rivien välistä voidaan siis päätellä, että tekstissä kaivataan menneisyyden aikoja, kun Viaporin linnnoitus oli vielä olemassa. Aika kultaa muistot, myös tämänkin romanttistyylisen runokatkelman osalta.
Lähteet:
Runeberg, J.L.: Vänrikki Stoolin tarinat osa 1. WSOY. 1959
Byckling Henriikka, Keränen Minna, Paalanen Piila, Bagge Tapani: Aktiivi 9, Tammi 2011
Suomi siirtyi romantiikan aikana Venäjän vallan alaisuuteen. Aikaisemmin Suomea oli hallinnut Ruotsi. Venäjä antoi Suomelle autonomisen aseman, eli Suomi sai melko vapaat kädet oman maansa hallitsemiseen, vaikkei vielä tuohon aikaan itsenäinen valtio ollutkaan.Tätä seurasivat mm. suomen kielen virallistaminen ja suomenkielisen koulutuksen takaaminen kaikille.
Romantiikan ajan kirjallisuudelle on tyypillistä mielikuvituksellinen ja tunteita korostava teksti. Tarinat ja runot saattoivat olla mystisiä ja fantasioivia ja ne saattoivat sijoittua kauaskin menneisyyteen. Hahmot olivat tyypillisesti erikoisia ja sankarillisia ihmisiä. Romantiikan kirjallisuudelle tärkeää ei ollut todenmukainen ja uskottava juoni, vaan tunteet ja elämykset sekä jännittävä tarina.
Kansallisromantiikka on kirjallisuutta, joka on tyyliltään samanlaista kuin muukin romanttinen kirjallisuus, mutta se keskittyy omasta maasta, kansasta, historiasta ja tavoista kertomiseen ja niiden ihannoimiseen kirjallisuuden kautta. Kansallisromanttisia teoksia ovat esim. Kalevala ja Vänrikki Stoolin tarinat. Kansallisromanttisista kirjailijoista tunnetuimpia ovat Elias Lönnrot, Johan Ludvig Runeberg ja Zacharias Topelius. Kansallisromantiikka oli tärkeää suomalaisille, sillä se nostatti itsetuntoa ja kansallishenkeä.
Lauantaiseura oli Helsingin yliopiston opiskelijoiden perustama ryhmä, jossa pohdittiin suomen kielen asemaa ja tulevaisuutta. Seura vaikutti suomalaisen sivistyksen ja kulttuurin kehittymiseen. Jäsenistä tunnetuimpia olivat mm. Runeberg, Lönnrot, Topelius ja Snellman.
Romantiikan tunnetuimpiin kirjailijoihin kuuluu Elias Lönnrot, joka kokosi Kalevalan ja Kantelettaren. Hän myös kehitti suomen kielen sanastoa. Myös Maamme-laulun sanat syntyivät romantiikan aikana. Laulun kirjoitti Runeberg, joka siirtyi opettajan ammatista kirjailijaksi. Zacharias Topelius puolestaan tunnetaan lastenkirjailijana. Hän kirjoitti teokset Lukemisia lapsille, Välskärin kertomuksia ja Maamme kirja. Hän kirjoitti myös runoja. Runebergin vaimo Fredrika Runeberg oli myös kirjailija, itse asiassa yksi ensimmäisistä naiskirjailijoista Suomessa. Hän tosin jäi miehensä varjoon. Hänen teoksiaan ovat mm. Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä sekä Sigrid Liljeholm.
Seuraava runo edustaa hyvin romantiikan aikakautta:
Ajettu pohjan äärihin
jo oli Suomen mies
mut toivo viittoi vieläkin
ja hehkui innon lies
Viel' uskoit, turma torjutaan
kun Viapori meill' on vaan.
Ei silmää, jok' ei salamois,
kun kuului nimi tää,
pois haihtui nurku, huoli pois,
pois puute, pakkassää.
Taas Suomen karhu rynnäköi,
ravisti kämmentä ja löi.
Runossa on paljon romantiikalle tyypillisiä piirteitä. Tarina sijoittuu historiaan ja tunteita kuvaillaan runsaasti. Tarina kertoo sodasta isänmaata ihaillen, mikä oli juuri kansallisromantiikalle tyypillistä. Teksti on tunnelmaltaan hyvin sodanläheinen ja vaikka itse tekstin aihe on karu, siitä annetaan kuvailun kautta kunniallinen ja ihannoitava kuva. Tyypillistä romanttistyylisille teksteille ovat myös vertauskuvat ja runollinen kieli. Katkelmassa kerrotaan ja kuvaillaan Viaporin linnoitusta kaiken pahan suojana. Rivien välistä voidaan siis päätellä, että tekstissä kaivataan menneisyyden aikoja, kun Viaporin linnnoitus oli vielä olemassa. Aika kultaa muistot, myös tämänkin romanttistyylisen runokatkelman osalta.
Runeberg, J.L.: Vänrikki Stoolin tarinat osa 1. WSOY. 1959
Byckling Henriikka, Keränen Minna, Paalanen Piila, Bagge Tapani: Aktiivi 9, Tammi 2011
Realismi
Realismi
Realismi-sanalla tarkoitetaan kirjallisuudessa todenmukaisempaa tyyliä asioiden kertomisessa ja asioiden kertomista kaunistelematta.
Realismin tyylikausi alkoi 1880 luvulla.
Realismin syntyyn vaikuttivat kaupungistuminen ja teollistuminen Euroopassa. Tästä seuraa se, että muutettiin kaupunkiin, lapsityövoimaa käytettiin, tuli nälkä, köyhyys ja siitä realmisin kirjailjiat saivat paljon uutta aihetta.
Realistit kirjoittivat uuden teollisuuden tuottamista ongelmista, naisten ja miesten tasa-arvosta, vaativat naisten aseman parantamista.
Realistien mielestä kirjailijoiden tuli kirjoittaa havainnoistaan mahdollisiman aidosti ja todenmukaisesti.
Tunnetuimpia suomalaisia realisteja olivat Juhani Aho ( 1861-1921) , Minna Canth ( 1844-1891) ja Teuvo Pakkala (1862-1925)
Juhani Aho muistetaan lyhyistä novelleistaan , joita hän itse kutsui lastuiksi.
Hänet muistetaan myös teoksista: Rautatie, Papintytär, Yksin ja Papin rouva.
Minna Canth kirjoitti pienoisromaaneja, novelleja ja lehtiartikkeleita.
Kirjoitti teokset : Työmiehen vaimo (näytelmä) , Kauppa-lopo (novelli) , Anna Liisa (näytelmä). Hän taisteli naisten huonosta asemasta ja tasa-arvosta. Hänen syntymäpäivää vietetään tasa-arvo päivänä 19.3.
Teuvo Pakkala kirjoitti realistisia romaaneja ja novelleja.
Tarkkaili maailmaa lasten ja naisten näkökulmasta.
Kirjoitti teokset : Elsa (romaani) , Lapsia (novelli kokoelma) ja Pikku ihmisiä (novelli kokoelma)
''Naisen täytyy olla hoikka vartaloltaan ja sen vuoksi puristetaan hänen rintakehänsä kokoon, sisälmykset osaksi litistetään, osaksi tungetaan pois luonnolliselta kohdaltaan, jolloin ne painavat ja vahingoittavat ruumiin arimpia osia. Ajatelkaamme vaan, kuinka näin kaikki elimet estetään vapaassa toiminnassaan ja silloin voimme käsittää, mitä kureuumien käyttäminen ruumiin terveyteen vaikuttaa. Kuitenkin puhutaan alinomaa naisen luontaisesta heikkoudesta, niin kuin muka esteenä hänen oikeuksiinsa pääsemiselle. Kasvatettakoon poikaa yhtä typerästi ja ahdasmielisesti kuin naista, kuinka pitkälle hänellä voimia ja terveyttä riittää.''
Lähteet: Aktiivi 9; Byckling, Henriikka; Keinänen, Minna; Paalanen, Piila; Bagge, Tapani. Aleksis 9; Kuusento, Jari; Liuskari, Heleena; Lottonen, Sari; Oksanen, Inkeri; Ruuska, Helena.
Realismi-sanalla tarkoitetaan kirjallisuudessa todenmukaisempaa tyyliä asioiden kertomisessa ja asioiden kertomista kaunistelematta.
Realismin tyylikausi alkoi 1880 luvulla.
Realismin syntyyn vaikuttivat kaupungistuminen ja teollistuminen Euroopassa. Tästä seuraa se, että muutettiin kaupunkiin, lapsityövoimaa käytettiin, tuli nälkä, köyhyys ja siitä realmisin kirjailjiat saivat paljon uutta aihetta.
Realistit kirjoittivat uuden teollisuuden tuottamista ongelmista, naisten ja miesten tasa-arvosta, vaativat naisten aseman parantamista.
Realistien mielestä kirjailijoiden tuli kirjoittaa havainnoistaan mahdollisiman aidosti ja todenmukaisesti.
Tunnetuimpia suomalaisia realisteja olivat Juhani Aho ( 1861-1921) , Minna Canth ( 1844-1891) ja Teuvo Pakkala (1862-1925)
Juhani Aho muistetaan lyhyistä novelleistaan , joita hän itse kutsui lastuiksi.
Hänet muistetaan myös teoksista: Rautatie, Papintytär, Yksin ja Papin rouva.
Minna Canth kirjoitti pienoisromaaneja, novelleja ja lehtiartikkeleita.
Kirjoitti teokset : Työmiehen vaimo (näytelmä) , Kauppa-lopo (novelli) , Anna Liisa (näytelmä). Hän taisteli naisten huonosta asemasta ja tasa-arvosta. Hänen syntymäpäivää vietetään tasa-arvo päivänä 19.3.
Teuvo Pakkala kirjoitti realistisia romaaneja ja novelleja.
Tarkkaili maailmaa lasten ja naisten näkökulmasta.
Kirjoitti teokset : Elsa (romaani) , Lapsia (novelli kokoelma) ja Pikku ihmisiä (novelli kokoelma)
''Naisen täytyy olla hoikka vartaloltaan ja sen vuoksi puristetaan hänen rintakehänsä kokoon, sisälmykset osaksi litistetään, osaksi tungetaan pois luonnolliselta kohdaltaan, jolloin ne painavat ja vahingoittavat ruumiin arimpia osia. Ajatelkaamme vaan, kuinka näin kaikki elimet estetään vapaassa toiminnassaan ja silloin voimme käsittää, mitä kureuumien käyttäminen ruumiin terveyteen vaikuttaa. Kuitenkin puhutaan alinomaa naisen luontaisesta heikkoudesta, niin kuin muka esteenä hänen oikeuksiinsa pääsemiselle. Kasvatettakoon poikaa yhtä typerästi ja ahdasmielisesti kuin naista, kuinka pitkälle hänellä voimia ja terveyttä riittää.''
Lähteet: Aktiivi 9; Byckling, Henriikka; Keinänen, Minna; Paalanen, Piila; Bagge, Tapani. Aleksis 9; Kuusento, Jari; Liuskari, Heleena; Lottonen, Sari; Oksanen, Inkeri; Ruuska, Helena.
Modernismin kaksi kautta
Modernismille runoudelle tyypillistä on loppusointujen puuttuminen. Huomaakin, että runoissa ei ole tiettyä kaavaa: rytmi on vapaa ja runot, säkeet ja säkeistöt ovat erimittaisia. Kielikuvat ovat voimakkaita ja yleensä liioteltuja.
Varsinainen modernismin kausi oli 1920- luku. Tämän ensimmäisen ajanjakson kirjailijoita oli suomenruotsalainen Edith Södergran, Elmer Diktonius, Martti Haavio (P.Mustapää), Katri Vala, Uuno Kailas sekä Mika Waltari.
Modernistien ihanteet olivat erilaisia, ihailtiin esim. vieraita kulttuureita, eksotiikkaa, koneita ja teknologiaa. Runot kertoivat hurmollisesta elämisen riemusta, rakastamisen tuskasta ja muista suurista tunteista.
Tulenkantajat oli ryhmä johon kuului useita modernismin runoilijoita, muun muassa Katri Vala, Olavi Paavolainen, Mika Waltari sekä Hagar Olsson. Tulenkantajien motto oli: "Ikkunat auki Eurooppaan!"
Modernismin toinen kausi alkoi 1950-luvulla. Toisen ajanjakson tunnettuja kirjailijoita oli Tove Jansson, Paavo Haavikko, Aila Meriluoto ja Kirsi Kunnas.
Modernismissa aiheena oli mm. sota, sillä se oli ajankohtainen, Suomi oli juuri kärsinyt toisen maailmansodan. Se herätti esim. ihmisen yksinäisyyden ja vierauden tunnetta. Tämä oli väylä purkaa ahdistusta.
Lastenkirjoissa oltiin seikkailunhaluisia, leikkimielisiä ja iloisia, joka poikkesi vanhasta opettavaisuus tyylistä.
Katri Valan Kukkiva maa runo edustaa modernismia.
Kukkiva maa
"Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,
pihlajain valkeata kukkahärmää,
tervakkojen punaisia tähtisikermiä.
Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia
lainehtivat niityt mielettöminä merinä.
Ja tuoksua!
Ihanampaa kuin pyhä suitsutus!
kuumaa ja värisevää ja hulluksi juovuttavaa,
pakanallista maan ihon tuoksua!
Elää, elää, elää!
Elää raivokkaasti elämän korkea hetki,
terälehdet äärimmilleen auenneina
elää ihanasti kukkien,
tuoksustansa auringosta hourien -
huumaavasti, täyteläästi elää!
Mitä siitä, että kuolema tulee!
Mitä siitä, että monivärinen ihanuus
varisee kuihtuneena maahan.
Onhan kukittu kerta!
On paistanut aurinko,
taivaan suuri ja polttava rakkaus!
Suoraan kukkasydämiin,
olemusten värisevään pohjaan asti!"
Kukkiva maa runossa on modernismille tyypillisiä piirteitä, esim. tunteikkuus; runosta käy ilmi suuri elämän onni ja railakkuus. Elämästä nauttiminen on tärkeintä, eli kuolema ja suru eivät huoleta. Pieniäkin kukkasia ylistetään. Runossa ei käytetä loppu sointuja ja rytmi on vapaa. Kielikuvat ovat voimakkaita ja säkeet selvästi eri mittaisia, eli tiettyä kaavaa ei ole.
Lähteet:
Henriikka Byckling, Minna Keinänen, Piila Paalanen ja Tapani Bagge:
Aktiivi 9, äidinkieli ja kirjallisuus, Tammi 2011
Tehnyt: Ronja ja Virpi
Symbolismi
Symbolismin ajatukset levisivät suomalaiseen kuvataiteeseen 1800-luvun lopulla ja 1890-luvulla edelleen suomalaiseen kaunokirjallisuuteen. Tuolloin suomalaisten ja heidän kielensä asema oli heikko silloisen venäläistämisohjelman ja siihen liittyvän "helmikuun manifestin" vuoksi.
Ranskalaisesta runoudesta alkunsa saanut symbolismi innoitti aluksi suomalaisia kuvataiteilijoita, ajan myötä se levisi myös kirjallisuuteen.
Symbolististen teosten aiheet liittyvät mm. tunteisiin, uniin ja mielikuvitukseen. Niissä kuvataan jotakin tilannetta tai asiaa esimerkiksi aistihavaintojen ja symbolien avulla. Vertaukset, metaforit ja muutkin kielikuvat ovat symbolistisessa kirjallisuudessa suosittuja. Historialliset myytit esimerkiksi Kalevalasta ja Raamatusta, sekä suomalainen luonto näkyivät myös symbolistien aiheissa.
Symbolismi ei ollut tyylilajina ainoastaan kirjallisuudessa, vaan myös muilla taiteenaloilla. Symbolismin myötä muusiikot, kuvataiteilijat ja kirjailijat tekivät yhä tiiviimpää yhteistyötä.
1800-luvun lopulla Suomessa vallitseva venäläistämisohjelma oli luonnollisesti suomalaisille vaikeaa aikaa. Symbolistit toivat tällöin esille omat kansansa tahdot ja arvot. Teoksissaan he ylistivät suomalaista luontoa ja kirjoittivat myyttien sankareista. Esikuvina oli myyttejä Kalevalasta, Raamatusta ja antiikin ajalta. Symbolistisia kirjailijoita kiinnostivat myös taiteilijoiden luovat kuvaukset.
Symbolistit kapinoivat runouden perinteisiä konventioita vastaan. Tämä ei ollut ainoa kapinoinnin kohde, sillä kohteeksi muodostui myös yhteiskuntarakenne. 1800-luvun venäläistämisohjelmaan kuului mm. v.1899 suomen kielen ja suomalaisten arvojen aseman kiristäminen.
Tunnetuimpiin suomalaisiin symbolisteihin kuuluvat Eino Leino, Otto Manninen ja L. Onerva. Kaikkia yhdistää se,että he olivat runoilijoita ja suomentajia. Kaikki ovat myös kirjoittaneet runokokoelmia. Eino Leino on kuitenkin ainoana näistä kolmesta kirjoittanut myös näytelmiä ( Tuonelan Joutsen, 1899 ja Lalli, 1907) . Hän oli koko kansan rakastama henkilö. L. Onervan romaani Mirdja (1908) aiheutti paljon puhetta päähenkilön miessuhteiden takia. Otto Mannisen teoksista hyvä esimerkki on runokokoelma Säkeitä (1905).
Ote Eino Leinon runosta Väinämöisen Laulu 1902
Kaikki on muu vain välkettä taivahan kaaren,
katinkultaa,
laineiden läikkyä.
Sankarin laulaa sopii niinkuin meri,
suurena, pyhänä,
peljättävänä, -
lempeenä niinkuin lepäävä yö yli maiden.
Monta on laulua, monta myös laulujen miestä.
Yksi on laulu
ylitse muiden:
ihmisen, aattehen, hengen ankara laulu.
Kansat katoo,
ei katoa mahti,
jonka on laulanut mahtaja kansansa sielun.
Tässä runossa on paljonkin symbolismin elementtejä. Helpoimmin huomattava niistä on ehkä se, että runon sankari on Väinämöinen, henkilö Kalevalasta. Tämä käy ilmi jo otsikosta. Runo ei myöskään noudata yleisimpiä runojen ominaisuuksia: kaikissa kohdissa ei ole loppusointuja ja runolla on n.s vapaa rytmi. Teoksessa tulee myös esiin oman kansan ylistäminen (Kansat katoo, ei katoa mahti, jonka on laulanut mahtaja kansansa sielun) . Nämä ominaisuudet tekevät tästä runosta symbolistisen.
Lähdeluettelo:
Helttunen, Anne; Saure, Annamari Laulaja tähtiä laulelee, Eino Leinon runoja WSOY, 2003
Byckling, Henriikka; Keinänen, Minna; Paalanen, Piia; Bagge, Tapani Aktiivi 9 Äidinkieli ja kirjallisuus
TAMMI, 2011
Ida-Maria & Suvi
Ranskalaisesta runoudesta alkunsa saanut symbolismi innoitti aluksi suomalaisia kuvataiteilijoita, ajan myötä se levisi myös kirjallisuuteen.
Symbolististen teosten aiheet liittyvät mm. tunteisiin, uniin ja mielikuvitukseen. Niissä kuvataan jotakin tilannetta tai asiaa esimerkiksi aistihavaintojen ja symbolien avulla. Vertaukset, metaforit ja muutkin kielikuvat ovat symbolistisessa kirjallisuudessa suosittuja. Historialliset myytit esimerkiksi Kalevalasta ja Raamatusta, sekä suomalainen luonto näkyivät myös symbolistien aiheissa.
Symbolismi ei ollut tyylilajina ainoastaan kirjallisuudessa, vaan myös muilla taiteenaloilla. Symbolismin myötä muusiikot, kuvataiteilijat ja kirjailijat tekivät yhä tiiviimpää yhteistyötä.
1800-luvun lopulla Suomessa vallitseva venäläistämisohjelma oli luonnollisesti suomalaisille vaikeaa aikaa. Symbolistit toivat tällöin esille omat kansansa tahdot ja arvot. Teoksissaan he ylistivät suomalaista luontoa ja kirjoittivat myyttien sankareista. Esikuvina oli myyttejä Kalevalasta, Raamatusta ja antiikin ajalta. Symbolistisia kirjailijoita kiinnostivat myös taiteilijoiden luovat kuvaukset.
Symbolistit kapinoivat runouden perinteisiä konventioita vastaan. Tämä ei ollut ainoa kapinoinnin kohde, sillä kohteeksi muodostui myös yhteiskuntarakenne. 1800-luvun venäläistämisohjelmaan kuului mm. v.1899 suomen kielen ja suomalaisten arvojen aseman kiristäminen.
Tunnetuimpiin suomalaisiin symbolisteihin kuuluvat Eino Leino, Otto Manninen ja L. Onerva. Kaikkia yhdistää se,että he olivat runoilijoita ja suomentajia. Kaikki ovat myös kirjoittaneet runokokoelmia. Eino Leino on kuitenkin ainoana näistä kolmesta kirjoittanut myös näytelmiä ( Tuonelan Joutsen, 1899 ja Lalli, 1907) . Hän oli koko kansan rakastama henkilö. L. Onervan romaani Mirdja (1908) aiheutti paljon puhetta päähenkilön miessuhteiden takia. Otto Mannisen teoksista hyvä esimerkki on runokokoelma Säkeitä (1905).
Ote Eino Leinon runosta Väinämöisen Laulu 1902
Kaikki on muu vain välkettä taivahan kaaren,
katinkultaa,
laineiden läikkyä.
Sankarin laulaa sopii niinkuin meri,
suurena, pyhänä,
peljättävänä, -
lempeenä niinkuin lepäävä yö yli maiden.
Monta on laulua, monta myös laulujen miestä.
Yksi on laulu
ylitse muiden:
ihmisen, aattehen, hengen ankara laulu.
Kansat katoo,
ei katoa mahti,
jonka on laulanut mahtaja kansansa sielun.
Tässä runossa on paljonkin symbolismin elementtejä. Helpoimmin huomattava niistä on ehkä se, että runon sankari on Väinämöinen, henkilö Kalevalasta. Tämä käy ilmi jo otsikosta. Runo ei myöskään noudata yleisimpiä runojen ominaisuuksia: kaikissa kohdissa ei ole loppusointuja ja runolla on n.s vapaa rytmi. Teoksessa tulee myös esiin oman kansan ylistäminen (Kansat katoo, ei katoa mahti, jonka on laulanut mahtaja kansansa sielun) . Nämä ominaisuudet tekevät tästä runosta symbolistisen.
Lähdeluettelo:
Helttunen, Anne; Saure, Annamari Laulaja tähtiä laulelee, Eino Leinon runoja WSOY, 2003
Byckling, Henriikka; Keinänen, Minna; Paalanen, Piia; Bagge, Tapani Aktiivi 9 Äidinkieli ja kirjallisuus
TAMMI, 2011
Ida-Maria & Suvi
1900-luvun alun kirjallisuus
Suomessa suurlakko (1905), itsenäistyminen (1917) ja kansalaissota (1918) olivat 1900- luvun alun merkittävämpiä historiallisimpia tapahtumia, jotka vaikuttivat monin tavoin yhteiskuntaan ja se näkyi myös kirjallisuuden aiheissa, näkökulmissa ja tyylissä.
1900- luvun alun Suomessa kirjoitettiin monentyylistä kirjallisuudesta. Realistiset kansankuvaukset jatkuivat uusista näkökulmista. Kirjallisuudessa näkyi myös romantiikan piirteitä. Kuvaus muuttui usein juonen kehittelyä tärkeämmäksi, sillä monissa tuon ajan teoksissa ihmisten kokemuksia kuvattiin vahvojen tilanne- ja tunnelmakuvausten kautta.
1900- luvun alun kirjallisuuden piirteitä
- kirjallisuudessa on realistisia, romanttisia ja symbolistisia piirteitä
- aiheissa näkyivät köyhien ja rikkaiden erot, naisten eriarvoisuus ja lasten heikko asema sekä ihmisten ja luonnon välinen suhde
- päähenkilöinä tavalliset ihmiset
- tunnelma- ja tilannekuvaukset tärkeämpiä kuin juonen kehittely
- 1900- luvun tapahtumat
- humoristisuus kansan kuvauksissa.
1900- luvun alun kirjailijoita olivat Maria Jotuni, Joel Lehtonen, F.E. Sillanpää ja Ilmari Kianto. Kirjailija Maria Jotuni kirjoitti romaaneja, kuten Arkielämää ja Huojuva talo. Hän kirjoitti myös paljon novelleja, kuten kokoelmat Suhteita ja Rakkautta lisäksi hän tuli tunnetuksi lukuisista näytelmistään, kuten Miehen kylkiluu ja Tohvelisankarin rouva ja Maria Jotuni tahtoi nostaa teoksissaan esiin naisten asemaan liittyviä ongelmia ja lisäksi muita yhteiskunnallisia epäkohtia.
Toinen kirjailija 1900- luvun alusta on Joel Lehtonen, joka kirjoitti romaaneja, kuten pääteoksensa Putkinotko, jossa kuvaillaan köyhän Juutas Käkriäisen ja hänen suurperheensä elämää. Muita hänen teoksiaan ovat esimerkiksi Matleena ja Kerran kesällä, joka kuvaa ihmisten suhtautumista toisiinsa eri yhteiskuntaluokissa, mutta nuoruudessaan hän kirjoitti myös romanttisia runoja.
Seuraavaksi on kirjailia F.E. Sillanpää, joka kirjoitti esimerkiksi teokset Hurskas kurjuus, jossa kerrotaan syistä mitkä johtivat kansalaissotaan ja sitten on teos Nuorena nukkunut, joka on nuoren tytön traaginen tarina. Sillanpää oli luonnonkuvaaja, tyylitaituri ja ihmisen herkimpien tunteiden tallettaja ja hän oli myös Suomen ainoa kirjallisuuden Nobelin palkinnon saaja (1939)
Sitten on ilmari Kianto, hän on kirjoittanut esimerkiksi teokset Punainen viiva ja Ryysyrannan Joosep. Teoksissaan hän kuvaa ihmisten käyttäytymistä suomen ensimmäisissä eduskuntavaaleissa ja köyhyyden syitä maaseudulla.
" Kyllähän se pännämiehillä passaa punaviivoja vejellä vaikka joka raanin nurkkaan, vaan erittäin se on semmosilla, jotka alavariinsa ovat vain mehtakirvestä ja sontalapiota koprissaan heilutelleet. Ei taija liitupännä monen ukon känsissä putoamatta pysyä ja arvannevatko nuo akatkaan puumerkkiänsä piirustaa, kun ikänsä kaiken ovat lehmän nennejä kopeloineet ..."
Katkelma Ilmari Kiannon kirjoittamasta Punaisesta viivasta.
1900- luvun alun kirjallisuuden tyypillisiä piirteitä tässä katkelmassa ovat, realismi, päähenkilöinä tavalliset ihmiset ja köyhien ja rikkaiden erot.
Lähteet: Bycklin Henriikka, Keinänen Minna, Paalanen Piila, Bagge Tapani: Aktiivi 9 äidinkieli ja kirj
1900- luvun alun Suomessa kirjoitettiin monentyylistä kirjallisuudesta. Realistiset kansankuvaukset jatkuivat uusista näkökulmista. Kirjallisuudessa näkyi myös romantiikan piirteitä. Kuvaus muuttui usein juonen kehittelyä tärkeämmäksi, sillä monissa tuon ajan teoksissa ihmisten kokemuksia kuvattiin vahvojen tilanne- ja tunnelmakuvausten kautta.
1900- luvun alun kirjallisuuden piirteitä
- kirjallisuudessa on realistisia, romanttisia ja symbolistisia piirteitä
- aiheissa näkyivät köyhien ja rikkaiden erot, naisten eriarvoisuus ja lasten heikko asema sekä ihmisten ja luonnon välinen suhde
- päähenkilöinä tavalliset ihmiset
- tunnelma- ja tilannekuvaukset tärkeämpiä kuin juonen kehittely
- 1900- luvun tapahtumat
- humoristisuus kansan kuvauksissa.
1900- luvun alun kirjailijoita olivat Maria Jotuni, Joel Lehtonen, F.E. Sillanpää ja Ilmari Kianto. Kirjailija Maria Jotuni kirjoitti romaaneja, kuten Arkielämää ja Huojuva talo. Hän kirjoitti myös paljon novelleja, kuten kokoelmat Suhteita ja Rakkautta lisäksi hän tuli tunnetuksi lukuisista näytelmistään, kuten Miehen kylkiluu ja Tohvelisankarin rouva ja Maria Jotuni tahtoi nostaa teoksissaan esiin naisten asemaan liittyviä ongelmia ja lisäksi muita yhteiskunnallisia epäkohtia.
Toinen kirjailija 1900- luvun alusta on Joel Lehtonen, joka kirjoitti romaaneja, kuten pääteoksensa Putkinotko, jossa kuvaillaan köyhän Juutas Käkriäisen ja hänen suurperheensä elämää. Muita hänen teoksiaan ovat esimerkiksi Matleena ja Kerran kesällä, joka kuvaa ihmisten suhtautumista toisiinsa eri yhteiskuntaluokissa, mutta nuoruudessaan hän kirjoitti myös romanttisia runoja.
Seuraavaksi on kirjailia F.E. Sillanpää, joka kirjoitti esimerkiksi teokset Hurskas kurjuus, jossa kerrotaan syistä mitkä johtivat kansalaissotaan ja sitten on teos Nuorena nukkunut, joka on nuoren tytön traaginen tarina. Sillanpää oli luonnonkuvaaja, tyylitaituri ja ihmisen herkimpien tunteiden tallettaja ja hän oli myös Suomen ainoa kirjallisuuden Nobelin palkinnon saaja (1939)
Sitten on ilmari Kianto, hän on kirjoittanut esimerkiksi teokset Punainen viiva ja Ryysyrannan Joosep. Teoksissaan hän kuvaa ihmisten käyttäytymistä suomen ensimmäisissä eduskuntavaaleissa ja köyhyyden syitä maaseudulla.
" Kyllähän se pännämiehillä passaa punaviivoja vejellä vaikka joka raanin nurkkaan, vaan erittäin se on semmosilla, jotka alavariinsa ovat vain mehtakirvestä ja sontalapiota koprissaan heilutelleet. Ei taija liitupännä monen ukon känsissä putoamatta pysyä ja arvannevatko nuo akatkaan puumerkkiänsä piirustaa, kun ikänsä kaiken ovat lehmän nennejä kopeloineet ..."
Katkelma Ilmari Kiannon kirjoittamasta Punaisesta viivasta.
1900- luvun alun kirjallisuuden tyypillisiä piirteitä tässä katkelmassa ovat, realismi, päähenkilöinä tavalliset ihmiset ja köyhien ja rikkaiden erot.
Lähteet: Bycklin Henriikka, Keinänen Minna, Paalanen Piila, Bagge Tapani: Aktiivi 9 äidinkieli ja kirj
Sotien jälkeinen kirjallisuus
1950-Luku
1950-Luvulla käsiteltiin sotakirjallisuutta kaunokirjallisuudessa pitkään. Tunnetuimpia kirjailiojita ovat Väinö Linna ja Pentti Haanpää. Tunnetuimpia teoksia ovat Tuntematon sotilas, Korpisota ja 1950-luvun loppupuolella Täällä Pohjantähden Alla (osa 1).
1960-Luku
1960-Luvulla kirjoitettiin poliittisia asioita (Rauhanliike, Naisasia, Vasemmistolaisuus). Aiheita ovat Arki ja kaupunkilais elämä. Tunnetuimpia kirjailiojita ovat Hannu Salama ja Pentti Saarikoski. Teoksia ovat Täällä Pohjantähden Alla (osat 2 ja 3) ja Juhannustanssit.
1970-Luku
1970-Luvulla maaseutu aiheet palasivat ja vihreätarvot tulivat uutena kirjallisuuteen edellisten rinnalle (Rauhanliike...). Tunnetuimpia kirjailiojita ovat Heikki Turunen, Orvokki Autio, Kalle Päätalo ja Eeva Joenpelto. Tunnetuimpia teoksia ovat Kivenpyörittäjän kylä, Pesärikko-trilogia, Romaaneja maaseutuelämästä ja Elämän meno.
1960-1970-Luvun Runous
Runouden laji oli Poliittinen runous. Poliittista runoutta kirjoittivat Alpo Ruuth, Marja-Leena Mikkola, Pentti Saarikoski ja Aulikki Oksanen.
Lähdetiedot: Aktiivi 9 Äidinkieli ja kirjallisuus Tammi 2011. Tekiät: Henriikka Byckling, Minna Keinänen, Piila Palanen ja Tapani Bagge
Runosikermä Vietnamin Linnut
9.-Runo
"Sinä kysyt, ystävä, miksi kävi niin,
että ihmisen maailma jaettiin
ja rikas vei lehdot ja meren rannat
ja köyhä sai slummit ja autiomaat;
kysy vuorilta, kysy tuulilta,
kysy aavojen merien laineilta,
et vastausta saa.
Sinä kysyt, ystävä, miksi on niin
että rikas elää yhä väljemmin
vaikka köyhien armeija kasvaa vaan
ja työtä ei ole eikä asuntojakaan."
Lähdetiedot: Aleksis 9 Äidinkieli ja kirjallisuus Otava 2005. Tekijät: Jari Kuusento, Helena Liuskari, Sari Lottonen, Inkeri Oksanen ja Helena Ruuska.
Runon analyysi
Tämä runo on aiheeltaan poliittinen runo, koska siinä asetellaan ihmiset rikkaisiin ja köyhiin ja myös vietnamin sotaan viitataan.
1950-Luvulla käsiteltiin sotakirjallisuutta kaunokirjallisuudessa pitkään. Tunnetuimpia kirjailiojita ovat Väinö Linna ja Pentti Haanpää. Tunnetuimpia teoksia ovat Tuntematon sotilas, Korpisota ja 1950-luvun loppupuolella Täällä Pohjantähden Alla (osa 1).
1960-Luku
1960-Luvulla kirjoitettiin poliittisia asioita (Rauhanliike, Naisasia, Vasemmistolaisuus). Aiheita ovat Arki ja kaupunkilais elämä. Tunnetuimpia kirjailiojita ovat Hannu Salama ja Pentti Saarikoski. Teoksia ovat Täällä Pohjantähden Alla (osat 2 ja 3) ja Juhannustanssit.
1970-Luku
1970-Luvulla maaseutu aiheet palasivat ja vihreätarvot tulivat uutena kirjallisuuteen edellisten rinnalle (Rauhanliike...). Tunnetuimpia kirjailiojita ovat Heikki Turunen, Orvokki Autio, Kalle Päätalo ja Eeva Joenpelto. Tunnetuimpia teoksia ovat Kivenpyörittäjän kylä, Pesärikko-trilogia, Romaaneja maaseutuelämästä ja Elämän meno.
1960-1970-Luvun Runous
Runouden laji oli Poliittinen runous. Poliittista runoutta kirjoittivat Alpo Ruuth, Marja-Leena Mikkola, Pentti Saarikoski ja Aulikki Oksanen.
Lähdetiedot: Aktiivi 9 Äidinkieli ja kirjallisuus Tammi 2011. Tekiät: Henriikka Byckling, Minna Keinänen, Piila Palanen ja Tapani Bagge
Runosikermä Vietnamin Linnut
9.-Runo
"Sinä kysyt, ystävä, miksi kävi niin,
että ihmisen maailma jaettiin
ja rikas vei lehdot ja meren rannat
ja köyhä sai slummit ja autiomaat;
kysy vuorilta, kysy tuulilta,
kysy aavojen merien laineilta,
et vastausta saa.
Sinä kysyt, ystävä, miksi on niin
että rikas elää yhä väljemmin
vaikka köyhien armeija kasvaa vaan
ja työtä ei ole eikä asuntojakaan."
Lähdetiedot: Aleksis 9 Äidinkieli ja kirjallisuus Otava 2005. Tekijät: Jari Kuusento, Helena Liuskari, Sari Lottonen, Inkeri Oksanen ja Helena Ruuska.
Runon analyysi
Tämä runo on aiheeltaan poliittinen runo, koska siinä asetellaan ihmiset rikkaisiin ja köyhiin ja myös vietnamin sotaan viitataan.
Nykykirjallisuus
Nykykirjallisuudessa tarkastellaan aiheita mitä erikoisimmista näkökulmista kielellä leikitellään ja useasti faktaa ja fiktiota yhdistellään. Tekstejä voi tulkita monesta eri näkökulmasta ja ne sisältävät viittauksia toisiin teksteihin. Nykykirjallisuus on alkanut elää myös verkossa ja sen sanotaan heijastavan pirstaleista maailmaamme.
Nykykirjallisuuden katsotaan alkaneen 1980-luvulla. Tämä johtuu siitä, että nuorison keskuudessa punk-musiikki ynm uutuudet saivat monet kirjailijat kirjoittamaan enemmän nuorison ajatuksista, tekemisistä sekä nousussa olevasta taloudesta.
Nykykirjallisuus käsittelee mm. naisten seksuaalisuuden sekä vahvojen naisten ja heikkojen miesten ristiriidat. Perheiden sisäiset jännitteet, ihmissuhteet, sukupuoleen liittyvät kysymykset sekä hyvinvointiyhteiskunta ovat myös nousseet yleisiksi puheenaiheiksi. Myös lähihistoriaa arvioidaan uudelleen. Välinpitämättömyys ja minäkeskeisyys ovat nykykirjallisuuden kuumimpia aiheita myös.
Tunnettuja kirjailijoita sekä teoksia 80-luvulta
-Anna Leena Härkönen, Häräntappoase (1984)
-Annika Idström, isäni, rakkaani (1981)
-Arja Kauranen, Sonja.o kävi täällä(1981)
Tunnettuja kirjailijoita ja teoksia 90-luvulta
-Kari Hotakainen, Klassikko (1997)
-Leena Landerin, Tummien perhosten koti (1992)
Tunnettuja kirjailijoita ja teoksia 2000-luvulta
-Kari Hotakainen, Juoksuhaudantie (2002)
-Sofi Oksanen, Puhdistus (2008)
-Elina Hirvonen, Että hän muistaisi saman (2005)
-Kiti Kaakko, Terveisin Karo (2004)
-Hannu Luntiala, Viimeiset viestit (2007)
Seuraava runo edustaa hyvin Nykykirjallisuutta:
Lehm ja Koiv
Mää tahro olla lehm koivu al.
Mää en tahro oppii uut taitto- ohjelma.
Mää en tahro selvittä äit-tytär suhret.
Mää en tahro viärä sitä kirjet posti.
Mää en tahro soitta kelan tätil.
Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori.
Antakka mun olla lehm koivun al.
Viäkkä mu väsyne nahk
kamarim permanol, kakluni ette.
Heli Laaksonen (Pulu uis 2000)
Runo analyysi Lehm ja Koiv runo katkelmalle
Tekstikatkelmassa tyypillistä tälle aikakaudelle on tekstin murre, joka on lounaismurretta.
Kun tekstissä sanotaan " Tahro soitta kelan tätil." Sana kela on nykyajan sanoja.
Runossa esiintyy myös tyypillistä 2000-luvun huumoria.
Lähdeluettelo:
Laaksonen Heli, Helin omat suikerot, http://www.hulimaa.fi/Heli/lehm.htm. Luettu 10.02.2012 Aktiivi 9 (Äidinkieli ja kirjallisuus)
-Henriikka Bykling, Minna Keinänen, Piila Paalanen, Tapani Bagge
-tekijät ja kustannusyhtiö Tammi, 2011
Tekijät: Sandra^^, Fannypaavo ja Hedepaavo
Nykykirjallisuuden katsotaan alkaneen 1980-luvulla. Tämä johtuu siitä, että nuorison keskuudessa punk-musiikki ynm uutuudet saivat monet kirjailijat kirjoittamaan enemmän nuorison ajatuksista, tekemisistä sekä nousussa olevasta taloudesta.
Nykykirjallisuus käsittelee mm. naisten seksuaalisuuden sekä vahvojen naisten ja heikkojen miesten ristiriidat. Perheiden sisäiset jännitteet, ihmissuhteet, sukupuoleen liittyvät kysymykset sekä hyvinvointiyhteiskunta ovat myös nousseet yleisiksi puheenaiheiksi. Myös lähihistoriaa arvioidaan uudelleen. Välinpitämättömyys ja minäkeskeisyys ovat nykykirjallisuuden kuumimpia aiheita myös.
Tunnettuja kirjailijoita sekä teoksia 80-luvulta
-Anna Leena Härkönen, Häräntappoase (1984)
-Annika Idström, isäni, rakkaani (1981)
-Arja Kauranen, Sonja.o kävi täällä(1981)
Tunnettuja kirjailijoita ja teoksia 90-luvulta
-Kari Hotakainen, Klassikko (1997)
-Leena Landerin, Tummien perhosten koti (1992)
Tunnettuja kirjailijoita ja teoksia 2000-luvulta
-Kari Hotakainen, Juoksuhaudantie (2002)
-Sofi Oksanen, Puhdistus (2008)
-Elina Hirvonen, Että hän muistaisi saman (2005)
-Kiti Kaakko, Terveisin Karo (2004)
-Hannu Luntiala, Viimeiset viestit (2007)
Seuraava runo edustaa hyvin Nykykirjallisuutta:
Lehm ja Koiv
Mää tahro olla lehm koivu al.
Mää en tahro oppii uut taitto- ohjelma.
Mää en tahro selvittä äit-tytär suhret.
Mää en tahro viärä sitä kirjet posti.
Mää en tahro soitta kelan tätil.
Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori.
Antakka mun olla lehm koivun al.
Viäkkä mu väsyne nahk
kamarim permanol, kakluni ette.
Heli Laaksonen (Pulu uis 2000)
Runo analyysi Lehm ja Koiv runo katkelmalle
Tekstikatkelmassa tyypillistä tälle aikakaudelle on tekstin murre, joka on lounaismurretta.
Kun tekstissä sanotaan " Tahro soitta kelan tätil." Sana kela on nykyajan sanoja.
Runossa esiintyy myös tyypillistä 2000-luvun huumoria.
Lähdeluettelo:
Laaksonen Heli, Helin omat suikerot, http://www.hulimaa.fi/Heli/lehm.htm. Luettu 10.02.2012 Aktiivi 9 (Äidinkieli ja kirjallisuus)
-Henriikka Bykling, Minna Keinänen, Piila Paalanen, Tapani Bagge
-tekijät ja kustannusyhtiö Tammi, 2011
Tekijät: Sandra^^, Fannypaavo ja Hedepaavo
Aleksis Kivi
Aleksis Kivi syntyi vuonna 1834 Nurmijärvellä. Alun perin hänen sukunimensä oli Stenvall. Lapsuutensa Aleksis Kivi vietti köyhissä oloissa ja kävi kiertokoulua. Hän pääsi ylioppilaaksi Helsingissä. Kirjallisuuden opinnot jäivät kuitenkin kesken Helsingin yliopistossa, silti hän kuitenkin halusi tulla kirjailijaksi. Vaikka Aleksis Kivi kuoli jo 38 vuotiaana hän ehti kirjoittaa monia näytelmiä, kertomuksia, runoja ja kokoelmateoksia.
Aleksis Kivi on kirjoittanut monia näytelmiä. Näytelmistä kuuluisimpia ovat Nummisuutarit, joka on ensimmäinen suomenkielinen huvinäytelmä, joka kertoo Eskon kosiomatkasta. Kihlaus-näytelmä on pienoiskomedia joka kertoo maalaisräätälin kihlautumisesta Eevan kanssa. Lea pienoisnäytelmän tapahtumat sijoittuvat kristinuskon aikojen Palestiinaan.
Aleksis Kiveä kutsutaan kansalliskirjailijaksi, koska hän kirjoitti ensimmäisen suomenkielisen romaanin ja loi samalla pohjan suomenkieliselle kirjallisuudelle sekä uudisti kieltä.
Aleksis Kiven kielelle tyypillisiä piirteitä ovat toistot, alkusoinnut, erilaiset kielikuvat, vieraskieliset sanat, jotka tulivat erityisesti ruotsin kielestä, murteelliset ja puhekieliset sanat, nimittely ja ilmaisuvoimaiset lisänimet sekä vanhat sanat. Hän myös keksi teksteihinsä paljon uusia ilmaisuvoimaisia sanoja ja käytti hämäläismurretta jota puhuttiin Nurmijärvellä.
Aleksis Kiven elinaikana suomessa vallitsi sensuuri joka kielsi painattamasta kirjoja jotka on vastoin painotarkastus-asetuksia ja ovat hengen ja esitystavan puolesta mielenylennystä ja taiteellista hyötyä edistäviä. Tämä vaikeutti Aleksis Kiveä painattamasta teoksiaan.
Romaani seitsemän veljestä kertoo seitsemästä veljeksestä, joilla ei ole vanhempia. He asuvat ränsistyneessä talossa Jukolassa ja jokainen heistä yrittää kosia ihailemaansa tyttöä, Männistön muori Venlaa. Jotta saisivat naimaluvan heidän tulisi oppia lukemaan. He karkaavat Impivaaraan, jossa veljekset oppivat lukemaan Eeron johdolla. Lopulta he palaavat Jukolaan takaisin lukutaitoisina ja yhteiskunta kelpoisina. Lopuksi kaikki veljekset paitsi Simeon avioituvat.
Aleksis Kiven Seitsemän veljestä romaani sai huonon vastaanoton ja siihen kohdistui paljon murskaavaa kritiikkiä. Seitsemän veljestä haukuttiin mm. suomalaisen kirjallisuuden häpeäpilkuksi, sillä kansaa olisi pitänyt kuvailla ihannoiden ja realistisesti, eikä tuomalla sen karkeita puolia esiin, toisin kuin Kivi teki.
Aleksis Kivi on kirjoittanut monia näytelmiä. Näytelmistä kuuluisimpia ovat Nummisuutarit, joka on ensimmäinen suomenkielinen huvinäytelmä, joka kertoo Eskon kosiomatkasta. Kihlaus-näytelmä on pienoiskomedia joka kertoo maalaisräätälin kihlautumisesta Eevan kanssa. Lea pienoisnäytelmän tapahtumat sijoittuvat kristinuskon aikojen Palestiinaan.
Aleksis Kiveä kutsutaan kansalliskirjailijaksi, koska hän kirjoitti ensimmäisen suomenkielisen romaanin ja loi samalla pohjan suomenkieliselle kirjallisuudelle sekä uudisti kieltä.
Aleksis Kiven kielelle tyypillisiä piirteitä ovat toistot, alkusoinnut, erilaiset kielikuvat, vieraskieliset sanat, jotka tulivat erityisesti ruotsin kielestä, murteelliset ja puhekieliset sanat, nimittely ja ilmaisuvoimaiset lisänimet sekä vanhat sanat. Hän myös keksi teksteihinsä paljon uusia ilmaisuvoimaisia sanoja ja käytti hämäläismurretta jota puhuttiin Nurmijärvellä.
Aleksis Kiven elinaikana suomessa vallitsi sensuuri joka kielsi painattamasta kirjoja jotka on vastoin painotarkastus-asetuksia ja ovat hengen ja esitystavan puolesta mielenylennystä ja taiteellista hyötyä edistäviä. Tämä vaikeutti Aleksis Kiveä painattamasta teoksiaan.
Romaani seitsemän veljestä kertoo seitsemästä veljeksestä, joilla ei ole vanhempia. He asuvat ränsistyneessä talossa Jukolassa ja jokainen heistä yrittää kosia ihailemaansa tyttöä, Männistön muori Venlaa. Jotta saisivat naimaluvan heidän tulisi oppia lukemaan. He karkaavat Impivaaraan, jossa veljekset oppivat lukemaan Eeron johdolla. Lopulta he palaavat Jukolaan takaisin lukutaitoisina ja yhteiskunta kelpoisina. Lopuksi kaikki veljekset paitsi Simeon avioituvat.
Aleksis Kiven Seitsemän veljestä romaani sai huonon vastaanoton ja siihen kohdistui paljon murskaavaa kritiikkiä. Seitsemän veljestä haukuttiin mm. suomalaisen kirjallisuuden häpeäpilkuksi, sillä kansaa olisi pitänyt kuvailla ihannoiden ja realistisesti, eikä tuomalla sen karkeita puolia esiin, toisin kuin Kivi teki.
Aleksis Kiven runo Oravan laulu on romaanista Seitsemän Veljestä. Runo osoittaa että Aleksis Kivi oli taitava runoilija ja osasi käyttää kieltä monipuolisesti.
ORAVAN LAULU
Makeasti oravainen
makaa sammalhuoneessansa;
sinnepä ei Hallin hammas
eikä metsämiehen ansa
ehtineet milloinkaan.
Kammiostaan korkeasta
katselee hän mailman piirii,
taisteloa allans' monta;
havu-oksan rauhan-viiri
päällänsä liepoittaa.
Mikä elo onnellinen
keinuvassa kehtolinnas!
Siellä kiikkuu oravainen
armaan kuusen äitinrinnas:
Metsolan kantele soi!
Siellä torkkuu heiluhäntä
akkunalla pienoisella,
linnut laulain taivaan alla
saattaa hänen iltasella
unien Kultalaan.
Lähteet:
makaa sammalhuoneessansa;
sinnepä ei Hallin hammas
eikä metsämiehen ansa
ehtineet milloinkaan.
Kammiostaan korkeasta
katselee hän mailman piirii,
taisteloa allans' monta;
havu-oksan rauhan-viiri
päällänsä liepoittaa.
Mikä elo onnellinen
keinuvassa kehtolinnas!
Siellä kiikkuu oravainen
armaan kuusen äitinrinnas:
Metsolan kantele soi!
Siellä torkkuu heiluhäntä
akkunalla pienoisella,
linnut laulain taivaan alla
saattaa hänen iltasella
unien Kultalaan.
Lähteet:
Kirjoittaja: "Marleena", Runojen maailma,
http://runomaailma.blogspot.com/2009/10/aleksis-kivi-suomen-kansalliskirjailija.html.
http://runomaailma.blogspot.com/2009/10/aleksis-kivi-suomen-kansalliskirjailija.html.
Luettu 9.2.2012.
Byckling Henriikka, Keinänen Minna, Paalanen Piila, Bagge Tapani: Aktiivi 9. Äidinkieli ja kirjallisuus. Tammi 2011.
Tehnyt: Jonne, Tanja ja Zakau
Kalevala
Autonomian aikana maan kulttuuripiireissä ja Turun akatemian käytävillä keskusteltiin innokkaasti suomen kansanperinteestä, kulttuurista ja kielestä. Etenkin iki vanhat runot, kertomukset ja laulut haluttiin kerätä talteen. Vaikka suullisia kansanperinteitä oli kerätty jo vuosisatojen ajan, mutta kuitenkin esille nousi haave suomalaisten omasta kansalliseepoksesta.
Köyhä räätälin poika Elias Lönnrot sai kipinän kansanrunoudesta ja alkoi keräämään tätä opiskellessaan Turun akatemiassa. Opintojensa jälkeen hän teki runonkeruumatkoja mm. Savoon, Hämeeseen ja Vienaan. Keräämistään runoista Lönnrot muokkasi ja yhdisteli Kalevalan, jota nykypäivinä kutsutaan suomalaisten omaksi kansalliseepokseksi. Kalevala on mytologia muinoin eläneiden Kalevalan ja Pohjolan kansojen elämästä.
Ensimmäinen Kalevalan painos ilmestyi tiedettävästi vuonna 1835. Ilmestymisaikaansa Kalevala herätti ihastusta, vaikka leimaantuikin myös pakanalliseksi teokseksi.
Kalevalan vaikutus suomen kielelle ja kulttuurille on ollut valtava. Kalevala uudisti paljon suomen kirjakieltä ja sitä on myös käytetty suomen kielen oppikirjana.
Kalevalaa kutsutaan suomen kansalliseepokseksi koska sillä on ollut suuri vaikutus suomen kulttuuriin, se kohotti suomen kielen arvoa ja toi esille vanhan ajan elämistä. Kalevala on innoittanut monia taiteilijoita ja muokannut suomen kielen suomalaisten suihin. Kokonaisuudessaan Kalevala on suomen vaikuttavimmista teoksista ja näkyy vielä nykypäivänäkin meidän elämässä.
Kalevalan runoissa esiintyy monta eri henkilöhahmoa joista keskeisimpiä ovat: Aino, Antero Vipunen, Ilmarinen, Joukahainen, Kullervo, Kyllikki, Lemminkäinen, tämän äiti, Louhi sekä itse Väinämöinen joka on Kalevalan tärkein henkilö.
Kalevalan kuuluisia tapahtumia ovat mm. maailman synty, kertomus siitä kuinka ilmatar tulee raskaaksi tuulesta ja merestä, sotkan munasta syntyy maailma ja lopuksi syntyy väinämöinen. Myös tarina seppä Ilmarisesta ja tästä ihmeellisestä sammosta, joka synnyttäisi rikkauksia maailman loppuun asti, on tunnettu ja kuuluisa tarina. Väinämöinen pelastaa koko kalevalan kansan pariin otteeseen kánteleensa voimin. Lopuksi syntyy karjalan kuningas puolukasta, poistuu väinämöinen ennustaen että häntä vielä tarvitaan.
Kalevalan kieli on runollista ja rytmikästä, sillä alunperin se kerrottiin laulamalla. Kielessä on vanhoja sanoja joista ei aina ota selvää, siinä on paljon kuvailevia sanoja sekä alkusointuja. Tässä esimerkki tyypillisestä Kalevalan kielestä.
Köyhä räätälin poika Elias Lönnrot sai kipinän kansanrunoudesta ja alkoi keräämään tätä opiskellessaan Turun akatemiassa. Opintojensa jälkeen hän teki runonkeruumatkoja mm. Savoon, Hämeeseen ja Vienaan. Keräämistään runoista Lönnrot muokkasi ja yhdisteli Kalevalan, jota nykypäivinä kutsutaan suomalaisten omaksi kansalliseepokseksi. Kalevala on mytologia muinoin eläneiden Kalevalan ja Pohjolan kansojen elämästä.
Ensimmäinen Kalevalan painos ilmestyi tiedettävästi vuonna 1835. Ilmestymisaikaansa Kalevala herätti ihastusta, vaikka leimaantuikin myös pakanalliseksi teokseksi.
Kalevalan vaikutus suomen kielelle ja kulttuurille on ollut valtava. Kalevala uudisti paljon suomen kirjakieltä ja sitä on myös käytetty suomen kielen oppikirjana.
Kalevalaa kutsutaan suomen kansalliseepokseksi koska sillä on ollut suuri vaikutus suomen kulttuuriin, se kohotti suomen kielen arvoa ja toi esille vanhan ajan elämistä. Kalevala on innoittanut monia taiteilijoita ja muokannut suomen kielen suomalaisten suihin. Kokonaisuudessaan Kalevala on suomen vaikuttavimmista teoksista ja näkyy vielä nykypäivänäkin meidän elämässä.
Kalevalan runoissa esiintyy monta eri henkilöhahmoa joista keskeisimpiä ovat: Aino, Antero Vipunen, Ilmarinen, Joukahainen, Kullervo, Kyllikki, Lemminkäinen, tämän äiti, Louhi sekä itse Väinämöinen joka on Kalevalan tärkein henkilö.
Kalevalan kuuluisia tapahtumia ovat mm. maailman synty, kertomus siitä kuinka ilmatar tulee raskaaksi tuulesta ja merestä, sotkan munasta syntyy maailma ja lopuksi syntyy väinämöinen. Myös tarina seppä Ilmarisesta ja tästä ihmeellisestä sammosta, joka synnyttäisi rikkauksia maailman loppuun asti, on tunnettu ja kuuluisa tarina. Väinämöinen pelastaa koko kalevalan kansan pariin otteeseen kánteleensa voimin. Lopuksi syntyy karjalan kuningas puolukasta, poistuu väinämöinen ennustaen että häntä vielä tarvitaan.
Kalevalan kieli on runollista ja rytmikästä, sillä alunperin se kerrottiin laulamalla. Kielessä on vanhoja sanoja joista ei aina ota selvää, siinä on paljon kuvailevia sanoja sekä alkusointuja. Tässä esimerkki tyypillisestä Kalevalan kielestä.
KOLMAS RUNO
Vaka vanha Väinämöinen elelevi aikojansa noilla Väinölän ahoilla, Kalevalan kankahilla. Laulelevi virsiänsä, laulelevi, taitelevi. Lauloi päivät pääksytysten, yhytysten yöt saneli muinaisia muisteloita, noita syntyjä syviä, joit' ei laula kaikki lapset, ymmärrä yhet urohot tällä inhalla iällä, katovalla kannikalla. Kauas kuuluvi sanoma, ulos viestit vierähtävät Väinämöisen laulannasta, urohon osoannasta. Viestit vierähti suvehen, sai sanomat Pohjolahan. Lähteet: Byckling, Henriikka; Keinänen, Minna; Paalanen, Piila; Bagge, Tapani: Aktiivi 9. Äidinkieli ja kirjallisuus. Tammi 2011. Runon lähde:http://www.kaapeli.fi/maailma/kalevala/.Luettu 10.2Julia & Nora
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)