Olette tehneet tosi hienoa työtä, joten kiitos kaikille!
Ihan vielä tämä ei kuitenkaan ollut tässä, joten lue ohjeet jatkosta.
Ensimmäiseksi valmistaudu esittelemään oma aikakautesi blogitekstisi avulla muulle luokalle, kun vuorosi tulee.
Toiseksi kurssin hyväksytty suorittaminen edellyttää toisten tekstien aktiivista kommentointia ja keskustelua blogissa. Jokaisen pitää kirjoittaa ainakin NELJÄ kommenttia toisten esitelmiin. Yksi kommenteista on ns. vertaispalaute, jonka kohteen opettaja määrää. Muut kolme voit valita itse. Kommenttien tulee olla kirjoitettu viimeistään vappuna, jollon blogi sulkeutuu.
Voit kommentoida esim. seuraavia asioita:
1) Mitä samaa tässä aikakaudessa on, kun vertaat oman ryhmäsi aikakauteen?
2) Mitä erilaista on, kun vertaat oman ryhmäsi aikakauteen?
3) Mitä mielenkiintoista tämän aikakauden teoksissa on? Miksi pidät niitä mielenkiintoisina?
4) Mitä aikakauden teoksia olet lukenut? Mitä pidit teoksesta? Miksi?
5)Mitä samaa aikakauden teoksissa / maailmassa on, kun vertaat nykyaikaan?
6) Ovatko aikakauden aiheet, ajatukset ja tyylit jo täysin käyttökelvottomia nykyään? Miksi? Miksi ei?
7) Mitä muita asioita tulee mieleen, kun tutustut aikakauteen?
8) Kommentoi muiden kommentteja. Ole aktiivinen keskustelija.
Vertaispalautteet
Romantiikkaryhmäläiset antavat palautetta Kalevalasta.
Kalevalaryhmäläiset antavat palautetta symbolismista.
Symbolismiryhmäläiset kommentoivat romantiikan aikaa.
Realismiryhmäläiset antavat palautetta Aleksis Kivestä.
Aleksis Kivi -ryhmäläiset antavat palautetta 1900-luvun alun kirjallisuudesta.
1900-luvun alun kirjallisuudesta kirjoittaneet antavat palautetta realismista.
Modernismiryhmäläiset kommentoivat nykykirjallisuutta.
Nykykirjallisuudesta kirjoittaneet antavat palautetta sotien jälkeisestä kirjallisuudesta.
Sotien jälkeisestä kirjallisuudesta kirjoittaneet kommentoivat modernismia.
Työn iloa!
Mari R
____________________________
torstai 9. helmikuuta 2012
Romantiikka
Romantiikan tyylikausi alkoi Suomessa 1800-luvun alussa. Aatteet saapuivat muualta Euroopasta. Suomessa oman maan ja kansan ihailu vaikutti suuresti romantiikan ajan kirjallisuuteen.
Suomi siirtyi romantiikan aikana Venäjän vallan alaisuuteen. Aikaisemmin Suomea oli hallinnut Ruotsi. Venäjä antoi Suomelle autonomisen aseman, eli Suomi sai melko vapaat kädet oman maansa hallitsemiseen, vaikkei vielä tuohon aikaan itsenäinen valtio ollutkaan.Tätä seurasivat mm. suomen kielen virallistaminen ja suomenkielisen koulutuksen takaaminen kaikille.
Romantiikan ajan kirjallisuudelle on tyypillistä mielikuvituksellinen ja tunteita korostava teksti. Tarinat ja runot saattoivat olla mystisiä ja fantasioivia ja ne saattoivat sijoittua kauaskin menneisyyteen. Hahmot olivat tyypillisesti erikoisia ja sankarillisia ihmisiä. Romantiikan kirjallisuudelle tärkeää ei ollut todenmukainen ja uskottava juoni, vaan tunteet ja elämykset sekä jännittävä tarina.
Kansallisromantiikka on kirjallisuutta, joka on tyyliltään samanlaista kuin muukin romanttinen kirjallisuus, mutta se keskittyy omasta maasta, kansasta, historiasta ja tavoista kertomiseen ja niiden ihannoimiseen kirjallisuuden kautta. Kansallisromanttisia teoksia ovat esim. Kalevala ja Vänrikki Stoolin tarinat. Kansallisromanttisista kirjailijoista tunnetuimpia ovat Elias Lönnrot, Johan Ludvig Runeberg ja Zacharias Topelius. Kansallisromantiikka oli tärkeää suomalaisille, sillä se nostatti itsetuntoa ja kansallishenkeä.
Lauantaiseura oli Helsingin yliopiston opiskelijoiden perustama ryhmä, jossa pohdittiin suomen kielen asemaa ja tulevaisuutta. Seura vaikutti suomalaisen sivistyksen ja kulttuurin kehittymiseen. Jäsenistä tunnetuimpia olivat mm. Runeberg, Lönnrot, Topelius ja Snellman.
Romantiikan tunnetuimpiin kirjailijoihin kuuluu Elias Lönnrot, joka kokosi Kalevalan ja Kantelettaren. Hän myös kehitti suomen kielen sanastoa. Myös Maamme-laulun sanat syntyivät romantiikan aikana. Laulun kirjoitti Runeberg, joka siirtyi opettajan ammatista kirjailijaksi. Zacharias Topelius puolestaan tunnetaan lastenkirjailijana. Hän kirjoitti teokset Lukemisia lapsille, Välskärin kertomuksia ja Maamme kirja. Hän kirjoitti myös runoja. Runebergin vaimo Fredrika Runeberg oli myös kirjailija, itse asiassa yksi ensimmäisistä naiskirjailijoista Suomessa. Hän tosin jäi miehensä varjoon. Hänen teoksiaan ovat mm. Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä sekä Sigrid Liljeholm.
Seuraava runo edustaa hyvin romantiikan aikakautta:
Ajettu pohjan äärihin
jo oli Suomen mies
mut toivo viittoi vieläkin
ja hehkui innon lies
Viel' uskoit, turma torjutaan
kun Viapori meill' on vaan.
Ei silmää, jok' ei salamois,
kun kuului nimi tää,
pois haihtui nurku, huoli pois,
pois puute, pakkassää.
Taas Suomen karhu rynnäköi,
ravisti kämmentä ja löi.
Runossa on paljon romantiikalle tyypillisiä piirteitä. Tarina sijoittuu historiaan ja tunteita kuvaillaan runsaasti. Tarina kertoo sodasta isänmaata ihaillen, mikä oli juuri kansallisromantiikalle tyypillistä. Teksti on tunnelmaltaan hyvin sodanläheinen ja vaikka itse tekstin aihe on karu, siitä annetaan kuvailun kautta kunniallinen ja ihannoitava kuva. Tyypillistä romanttistyylisille teksteille ovat myös vertauskuvat ja runollinen kieli. Katkelmassa kerrotaan ja kuvaillaan Viaporin linnoitusta kaiken pahan suojana. Rivien välistä voidaan siis päätellä, että tekstissä kaivataan menneisyyden aikoja, kun Viaporin linnnoitus oli vielä olemassa. Aika kultaa muistot, myös tämänkin romanttistyylisen runokatkelman osalta.
Lähteet:
Runeberg, J.L.: Vänrikki Stoolin tarinat osa 1. WSOY. 1959
Byckling Henriikka, Keränen Minna, Paalanen Piila, Bagge Tapani: Aktiivi 9, Tammi 2011
Suomi siirtyi romantiikan aikana Venäjän vallan alaisuuteen. Aikaisemmin Suomea oli hallinnut Ruotsi. Venäjä antoi Suomelle autonomisen aseman, eli Suomi sai melko vapaat kädet oman maansa hallitsemiseen, vaikkei vielä tuohon aikaan itsenäinen valtio ollutkaan.Tätä seurasivat mm. suomen kielen virallistaminen ja suomenkielisen koulutuksen takaaminen kaikille.
Romantiikan ajan kirjallisuudelle on tyypillistä mielikuvituksellinen ja tunteita korostava teksti. Tarinat ja runot saattoivat olla mystisiä ja fantasioivia ja ne saattoivat sijoittua kauaskin menneisyyteen. Hahmot olivat tyypillisesti erikoisia ja sankarillisia ihmisiä. Romantiikan kirjallisuudelle tärkeää ei ollut todenmukainen ja uskottava juoni, vaan tunteet ja elämykset sekä jännittävä tarina.
Kansallisromantiikka on kirjallisuutta, joka on tyyliltään samanlaista kuin muukin romanttinen kirjallisuus, mutta se keskittyy omasta maasta, kansasta, historiasta ja tavoista kertomiseen ja niiden ihannoimiseen kirjallisuuden kautta. Kansallisromanttisia teoksia ovat esim. Kalevala ja Vänrikki Stoolin tarinat. Kansallisromanttisista kirjailijoista tunnetuimpia ovat Elias Lönnrot, Johan Ludvig Runeberg ja Zacharias Topelius. Kansallisromantiikka oli tärkeää suomalaisille, sillä se nostatti itsetuntoa ja kansallishenkeä.
Lauantaiseura oli Helsingin yliopiston opiskelijoiden perustama ryhmä, jossa pohdittiin suomen kielen asemaa ja tulevaisuutta. Seura vaikutti suomalaisen sivistyksen ja kulttuurin kehittymiseen. Jäsenistä tunnetuimpia olivat mm. Runeberg, Lönnrot, Topelius ja Snellman.
Romantiikan tunnetuimpiin kirjailijoihin kuuluu Elias Lönnrot, joka kokosi Kalevalan ja Kantelettaren. Hän myös kehitti suomen kielen sanastoa. Myös Maamme-laulun sanat syntyivät romantiikan aikana. Laulun kirjoitti Runeberg, joka siirtyi opettajan ammatista kirjailijaksi. Zacharias Topelius puolestaan tunnetaan lastenkirjailijana. Hän kirjoitti teokset Lukemisia lapsille, Välskärin kertomuksia ja Maamme kirja. Hän kirjoitti myös runoja. Runebergin vaimo Fredrika Runeberg oli myös kirjailija, itse asiassa yksi ensimmäisistä naiskirjailijoista Suomessa. Hän tosin jäi miehensä varjoon. Hänen teoksiaan ovat mm. Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä sekä Sigrid Liljeholm.
Seuraava runo edustaa hyvin romantiikan aikakautta:
Ajettu pohjan äärihin
jo oli Suomen mies
mut toivo viittoi vieläkin
ja hehkui innon lies
Viel' uskoit, turma torjutaan
kun Viapori meill' on vaan.
Ei silmää, jok' ei salamois,
kun kuului nimi tää,
pois haihtui nurku, huoli pois,
pois puute, pakkassää.
Taas Suomen karhu rynnäköi,
ravisti kämmentä ja löi.
Runossa on paljon romantiikalle tyypillisiä piirteitä. Tarina sijoittuu historiaan ja tunteita kuvaillaan runsaasti. Tarina kertoo sodasta isänmaata ihaillen, mikä oli juuri kansallisromantiikalle tyypillistä. Teksti on tunnelmaltaan hyvin sodanläheinen ja vaikka itse tekstin aihe on karu, siitä annetaan kuvailun kautta kunniallinen ja ihannoitava kuva. Tyypillistä romanttistyylisille teksteille ovat myös vertauskuvat ja runollinen kieli. Katkelmassa kerrotaan ja kuvaillaan Viaporin linnoitusta kaiken pahan suojana. Rivien välistä voidaan siis päätellä, että tekstissä kaivataan menneisyyden aikoja, kun Viaporin linnnoitus oli vielä olemassa. Aika kultaa muistot, myös tämänkin romanttistyylisen runokatkelman osalta.
Runeberg, J.L.: Vänrikki Stoolin tarinat osa 1. WSOY. 1959
Byckling Henriikka, Keränen Minna, Paalanen Piila, Bagge Tapani: Aktiivi 9, Tammi 2011
Realismi
Realismi
Realismi-sanalla tarkoitetaan kirjallisuudessa todenmukaisempaa tyyliä asioiden kertomisessa ja asioiden kertomista kaunistelematta.
Realismin tyylikausi alkoi 1880 luvulla.
Realismin syntyyn vaikuttivat kaupungistuminen ja teollistuminen Euroopassa. Tästä seuraa se, että muutettiin kaupunkiin, lapsityövoimaa käytettiin, tuli nälkä, köyhyys ja siitä realmisin kirjailjiat saivat paljon uutta aihetta.
Realistit kirjoittivat uuden teollisuuden tuottamista ongelmista, naisten ja miesten tasa-arvosta, vaativat naisten aseman parantamista.
Realistien mielestä kirjailijoiden tuli kirjoittaa havainnoistaan mahdollisiman aidosti ja todenmukaisesti.
Tunnetuimpia suomalaisia realisteja olivat Juhani Aho ( 1861-1921) , Minna Canth ( 1844-1891) ja Teuvo Pakkala (1862-1925)
Juhani Aho muistetaan lyhyistä novelleistaan , joita hän itse kutsui lastuiksi.
Hänet muistetaan myös teoksista: Rautatie, Papintytär, Yksin ja Papin rouva.
Minna Canth kirjoitti pienoisromaaneja, novelleja ja lehtiartikkeleita.
Kirjoitti teokset : Työmiehen vaimo (näytelmä) , Kauppa-lopo (novelli) , Anna Liisa (näytelmä). Hän taisteli naisten huonosta asemasta ja tasa-arvosta. Hänen syntymäpäivää vietetään tasa-arvo päivänä 19.3.
Teuvo Pakkala kirjoitti realistisia romaaneja ja novelleja.
Tarkkaili maailmaa lasten ja naisten näkökulmasta.
Kirjoitti teokset : Elsa (romaani) , Lapsia (novelli kokoelma) ja Pikku ihmisiä (novelli kokoelma)
''Naisen täytyy olla hoikka vartaloltaan ja sen vuoksi puristetaan hänen rintakehänsä kokoon, sisälmykset osaksi litistetään, osaksi tungetaan pois luonnolliselta kohdaltaan, jolloin ne painavat ja vahingoittavat ruumiin arimpia osia. Ajatelkaamme vaan, kuinka näin kaikki elimet estetään vapaassa toiminnassaan ja silloin voimme käsittää, mitä kureuumien käyttäminen ruumiin terveyteen vaikuttaa. Kuitenkin puhutaan alinomaa naisen luontaisesta heikkoudesta, niin kuin muka esteenä hänen oikeuksiinsa pääsemiselle. Kasvatettakoon poikaa yhtä typerästi ja ahdasmielisesti kuin naista, kuinka pitkälle hänellä voimia ja terveyttä riittää.''
Lähteet: Aktiivi 9; Byckling, Henriikka; Keinänen, Minna; Paalanen, Piila; Bagge, Tapani. Aleksis 9; Kuusento, Jari; Liuskari, Heleena; Lottonen, Sari; Oksanen, Inkeri; Ruuska, Helena.
Realismi-sanalla tarkoitetaan kirjallisuudessa todenmukaisempaa tyyliä asioiden kertomisessa ja asioiden kertomista kaunistelematta.
Realismin tyylikausi alkoi 1880 luvulla.
Realismin syntyyn vaikuttivat kaupungistuminen ja teollistuminen Euroopassa. Tästä seuraa se, että muutettiin kaupunkiin, lapsityövoimaa käytettiin, tuli nälkä, köyhyys ja siitä realmisin kirjailjiat saivat paljon uutta aihetta.
Realistit kirjoittivat uuden teollisuuden tuottamista ongelmista, naisten ja miesten tasa-arvosta, vaativat naisten aseman parantamista.
Realistien mielestä kirjailijoiden tuli kirjoittaa havainnoistaan mahdollisiman aidosti ja todenmukaisesti.
Tunnetuimpia suomalaisia realisteja olivat Juhani Aho ( 1861-1921) , Minna Canth ( 1844-1891) ja Teuvo Pakkala (1862-1925)
Juhani Aho muistetaan lyhyistä novelleistaan , joita hän itse kutsui lastuiksi.
Hänet muistetaan myös teoksista: Rautatie, Papintytär, Yksin ja Papin rouva.
Minna Canth kirjoitti pienoisromaaneja, novelleja ja lehtiartikkeleita.
Kirjoitti teokset : Työmiehen vaimo (näytelmä) , Kauppa-lopo (novelli) , Anna Liisa (näytelmä). Hän taisteli naisten huonosta asemasta ja tasa-arvosta. Hänen syntymäpäivää vietetään tasa-arvo päivänä 19.3.
Teuvo Pakkala kirjoitti realistisia romaaneja ja novelleja.
Tarkkaili maailmaa lasten ja naisten näkökulmasta.
Kirjoitti teokset : Elsa (romaani) , Lapsia (novelli kokoelma) ja Pikku ihmisiä (novelli kokoelma)
''Naisen täytyy olla hoikka vartaloltaan ja sen vuoksi puristetaan hänen rintakehänsä kokoon, sisälmykset osaksi litistetään, osaksi tungetaan pois luonnolliselta kohdaltaan, jolloin ne painavat ja vahingoittavat ruumiin arimpia osia. Ajatelkaamme vaan, kuinka näin kaikki elimet estetään vapaassa toiminnassaan ja silloin voimme käsittää, mitä kureuumien käyttäminen ruumiin terveyteen vaikuttaa. Kuitenkin puhutaan alinomaa naisen luontaisesta heikkoudesta, niin kuin muka esteenä hänen oikeuksiinsa pääsemiselle. Kasvatettakoon poikaa yhtä typerästi ja ahdasmielisesti kuin naista, kuinka pitkälle hänellä voimia ja terveyttä riittää.''
Lähteet: Aktiivi 9; Byckling, Henriikka; Keinänen, Minna; Paalanen, Piila; Bagge, Tapani. Aleksis 9; Kuusento, Jari; Liuskari, Heleena; Lottonen, Sari; Oksanen, Inkeri; Ruuska, Helena.
Modernismin kaksi kautta
Modernismille runoudelle tyypillistä on loppusointujen puuttuminen. Huomaakin, että runoissa ei ole tiettyä kaavaa: rytmi on vapaa ja runot, säkeet ja säkeistöt ovat erimittaisia. Kielikuvat ovat voimakkaita ja yleensä liioteltuja.
Varsinainen modernismin kausi oli 1920- luku. Tämän ensimmäisen ajanjakson kirjailijoita oli suomenruotsalainen Edith Södergran, Elmer Diktonius, Martti Haavio (P.Mustapää), Katri Vala, Uuno Kailas sekä Mika Waltari.
Modernistien ihanteet olivat erilaisia, ihailtiin esim. vieraita kulttuureita, eksotiikkaa, koneita ja teknologiaa. Runot kertoivat hurmollisesta elämisen riemusta, rakastamisen tuskasta ja muista suurista tunteista.
Tulenkantajat oli ryhmä johon kuului useita modernismin runoilijoita, muun muassa Katri Vala, Olavi Paavolainen, Mika Waltari sekä Hagar Olsson. Tulenkantajien motto oli: "Ikkunat auki Eurooppaan!"
Modernismin toinen kausi alkoi 1950-luvulla. Toisen ajanjakson tunnettuja kirjailijoita oli Tove Jansson, Paavo Haavikko, Aila Meriluoto ja Kirsi Kunnas.
Modernismissa aiheena oli mm. sota, sillä se oli ajankohtainen, Suomi oli juuri kärsinyt toisen maailmansodan. Se herätti esim. ihmisen yksinäisyyden ja vierauden tunnetta. Tämä oli väylä purkaa ahdistusta.
Lastenkirjoissa oltiin seikkailunhaluisia, leikkimielisiä ja iloisia, joka poikkesi vanhasta opettavaisuus tyylistä.
Katri Valan Kukkiva maa runo edustaa modernismia.
Kukkiva maa
"Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,
pihlajain valkeata kukkahärmää,
tervakkojen punaisia tähtisikermiä.
Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia
lainehtivat niityt mielettöminä merinä.
Ja tuoksua!
Ihanampaa kuin pyhä suitsutus!
kuumaa ja värisevää ja hulluksi juovuttavaa,
pakanallista maan ihon tuoksua!
Elää, elää, elää!
Elää raivokkaasti elämän korkea hetki,
terälehdet äärimmilleen auenneina
elää ihanasti kukkien,
tuoksustansa auringosta hourien -
huumaavasti, täyteläästi elää!
Mitä siitä, että kuolema tulee!
Mitä siitä, että monivärinen ihanuus
varisee kuihtuneena maahan.
Onhan kukittu kerta!
On paistanut aurinko,
taivaan suuri ja polttava rakkaus!
Suoraan kukkasydämiin,
olemusten värisevään pohjaan asti!"
Kukkiva maa runossa on modernismille tyypillisiä piirteitä, esim. tunteikkuus; runosta käy ilmi suuri elämän onni ja railakkuus. Elämästä nauttiminen on tärkeintä, eli kuolema ja suru eivät huoleta. Pieniäkin kukkasia ylistetään. Runossa ei käytetä loppu sointuja ja rytmi on vapaa. Kielikuvat ovat voimakkaita ja säkeet selvästi eri mittaisia, eli tiettyä kaavaa ei ole.
Lähteet:
Henriikka Byckling, Minna Keinänen, Piila Paalanen ja Tapani Bagge:
Aktiivi 9, äidinkieli ja kirjallisuus, Tammi 2011
Tehnyt: Ronja ja Virpi
Symbolismi
Symbolismin ajatukset levisivät suomalaiseen kuvataiteeseen 1800-luvun lopulla ja 1890-luvulla edelleen suomalaiseen kaunokirjallisuuteen. Tuolloin suomalaisten ja heidän kielensä asema oli heikko silloisen venäläistämisohjelman ja siihen liittyvän "helmikuun manifestin" vuoksi.
Ranskalaisesta runoudesta alkunsa saanut symbolismi innoitti aluksi suomalaisia kuvataiteilijoita, ajan myötä se levisi myös kirjallisuuteen.
Symbolististen teosten aiheet liittyvät mm. tunteisiin, uniin ja mielikuvitukseen. Niissä kuvataan jotakin tilannetta tai asiaa esimerkiksi aistihavaintojen ja symbolien avulla. Vertaukset, metaforit ja muutkin kielikuvat ovat symbolistisessa kirjallisuudessa suosittuja. Historialliset myytit esimerkiksi Kalevalasta ja Raamatusta, sekä suomalainen luonto näkyivät myös symbolistien aiheissa.
Symbolismi ei ollut tyylilajina ainoastaan kirjallisuudessa, vaan myös muilla taiteenaloilla. Symbolismin myötä muusiikot, kuvataiteilijat ja kirjailijat tekivät yhä tiiviimpää yhteistyötä.
1800-luvun lopulla Suomessa vallitseva venäläistämisohjelma oli luonnollisesti suomalaisille vaikeaa aikaa. Symbolistit toivat tällöin esille omat kansansa tahdot ja arvot. Teoksissaan he ylistivät suomalaista luontoa ja kirjoittivat myyttien sankareista. Esikuvina oli myyttejä Kalevalasta, Raamatusta ja antiikin ajalta. Symbolistisia kirjailijoita kiinnostivat myös taiteilijoiden luovat kuvaukset.
Symbolistit kapinoivat runouden perinteisiä konventioita vastaan. Tämä ei ollut ainoa kapinoinnin kohde, sillä kohteeksi muodostui myös yhteiskuntarakenne. 1800-luvun venäläistämisohjelmaan kuului mm. v.1899 suomen kielen ja suomalaisten arvojen aseman kiristäminen.
Tunnetuimpiin suomalaisiin symbolisteihin kuuluvat Eino Leino, Otto Manninen ja L. Onerva. Kaikkia yhdistää se,että he olivat runoilijoita ja suomentajia. Kaikki ovat myös kirjoittaneet runokokoelmia. Eino Leino on kuitenkin ainoana näistä kolmesta kirjoittanut myös näytelmiä ( Tuonelan Joutsen, 1899 ja Lalli, 1907) . Hän oli koko kansan rakastama henkilö. L. Onervan romaani Mirdja (1908) aiheutti paljon puhetta päähenkilön miessuhteiden takia. Otto Mannisen teoksista hyvä esimerkki on runokokoelma Säkeitä (1905).
Ote Eino Leinon runosta Väinämöisen Laulu 1902
Kaikki on muu vain välkettä taivahan kaaren,
katinkultaa,
laineiden läikkyä.
Sankarin laulaa sopii niinkuin meri,
suurena, pyhänä,
peljättävänä, -
lempeenä niinkuin lepäävä yö yli maiden.
Monta on laulua, monta myös laulujen miestä.
Yksi on laulu
ylitse muiden:
ihmisen, aattehen, hengen ankara laulu.
Kansat katoo,
ei katoa mahti,
jonka on laulanut mahtaja kansansa sielun.
Tässä runossa on paljonkin symbolismin elementtejä. Helpoimmin huomattava niistä on ehkä se, että runon sankari on Väinämöinen, henkilö Kalevalasta. Tämä käy ilmi jo otsikosta. Runo ei myöskään noudata yleisimpiä runojen ominaisuuksia: kaikissa kohdissa ei ole loppusointuja ja runolla on n.s vapaa rytmi. Teoksessa tulee myös esiin oman kansan ylistäminen (Kansat katoo, ei katoa mahti, jonka on laulanut mahtaja kansansa sielun) . Nämä ominaisuudet tekevät tästä runosta symbolistisen.
Lähdeluettelo:
Helttunen, Anne; Saure, Annamari Laulaja tähtiä laulelee, Eino Leinon runoja WSOY, 2003
Byckling, Henriikka; Keinänen, Minna; Paalanen, Piia; Bagge, Tapani Aktiivi 9 Äidinkieli ja kirjallisuus
TAMMI, 2011
Ida-Maria & Suvi
Ranskalaisesta runoudesta alkunsa saanut symbolismi innoitti aluksi suomalaisia kuvataiteilijoita, ajan myötä se levisi myös kirjallisuuteen.
Symbolististen teosten aiheet liittyvät mm. tunteisiin, uniin ja mielikuvitukseen. Niissä kuvataan jotakin tilannetta tai asiaa esimerkiksi aistihavaintojen ja symbolien avulla. Vertaukset, metaforit ja muutkin kielikuvat ovat symbolistisessa kirjallisuudessa suosittuja. Historialliset myytit esimerkiksi Kalevalasta ja Raamatusta, sekä suomalainen luonto näkyivät myös symbolistien aiheissa.
Symbolismi ei ollut tyylilajina ainoastaan kirjallisuudessa, vaan myös muilla taiteenaloilla. Symbolismin myötä muusiikot, kuvataiteilijat ja kirjailijat tekivät yhä tiiviimpää yhteistyötä.
1800-luvun lopulla Suomessa vallitseva venäläistämisohjelma oli luonnollisesti suomalaisille vaikeaa aikaa. Symbolistit toivat tällöin esille omat kansansa tahdot ja arvot. Teoksissaan he ylistivät suomalaista luontoa ja kirjoittivat myyttien sankareista. Esikuvina oli myyttejä Kalevalasta, Raamatusta ja antiikin ajalta. Symbolistisia kirjailijoita kiinnostivat myös taiteilijoiden luovat kuvaukset.
Symbolistit kapinoivat runouden perinteisiä konventioita vastaan. Tämä ei ollut ainoa kapinoinnin kohde, sillä kohteeksi muodostui myös yhteiskuntarakenne. 1800-luvun venäläistämisohjelmaan kuului mm. v.1899 suomen kielen ja suomalaisten arvojen aseman kiristäminen.
Tunnetuimpiin suomalaisiin symbolisteihin kuuluvat Eino Leino, Otto Manninen ja L. Onerva. Kaikkia yhdistää se,että he olivat runoilijoita ja suomentajia. Kaikki ovat myös kirjoittaneet runokokoelmia. Eino Leino on kuitenkin ainoana näistä kolmesta kirjoittanut myös näytelmiä ( Tuonelan Joutsen, 1899 ja Lalli, 1907) . Hän oli koko kansan rakastama henkilö. L. Onervan romaani Mirdja (1908) aiheutti paljon puhetta päähenkilön miessuhteiden takia. Otto Mannisen teoksista hyvä esimerkki on runokokoelma Säkeitä (1905).
Ote Eino Leinon runosta Väinämöisen Laulu 1902
Kaikki on muu vain välkettä taivahan kaaren,
katinkultaa,
laineiden läikkyä.
Sankarin laulaa sopii niinkuin meri,
suurena, pyhänä,
peljättävänä, -
lempeenä niinkuin lepäävä yö yli maiden.
Monta on laulua, monta myös laulujen miestä.
Yksi on laulu
ylitse muiden:
ihmisen, aattehen, hengen ankara laulu.
Kansat katoo,
ei katoa mahti,
jonka on laulanut mahtaja kansansa sielun.
Tässä runossa on paljonkin symbolismin elementtejä. Helpoimmin huomattava niistä on ehkä se, että runon sankari on Väinämöinen, henkilö Kalevalasta. Tämä käy ilmi jo otsikosta. Runo ei myöskään noudata yleisimpiä runojen ominaisuuksia: kaikissa kohdissa ei ole loppusointuja ja runolla on n.s vapaa rytmi. Teoksessa tulee myös esiin oman kansan ylistäminen (Kansat katoo, ei katoa mahti, jonka on laulanut mahtaja kansansa sielun) . Nämä ominaisuudet tekevät tästä runosta symbolistisen.
Lähdeluettelo:
Helttunen, Anne; Saure, Annamari Laulaja tähtiä laulelee, Eino Leinon runoja WSOY, 2003
Byckling, Henriikka; Keinänen, Minna; Paalanen, Piia; Bagge, Tapani Aktiivi 9 Äidinkieli ja kirjallisuus
TAMMI, 2011
Ida-Maria & Suvi
1900-luvun alun kirjallisuus
Suomessa suurlakko (1905), itsenäistyminen (1917) ja kansalaissota (1918) olivat 1900- luvun alun merkittävämpiä historiallisimpia tapahtumia, jotka vaikuttivat monin tavoin yhteiskuntaan ja se näkyi myös kirjallisuuden aiheissa, näkökulmissa ja tyylissä.
1900- luvun alun Suomessa kirjoitettiin monentyylistä kirjallisuudesta. Realistiset kansankuvaukset jatkuivat uusista näkökulmista. Kirjallisuudessa näkyi myös romantiikan piirteitä. Kuvaus muuttui usein juonen kehittelyä tärkeämmäksi, sillä monissa tuon ajan teoksissa ihmisten kokemuksia kuvattiin vahvojen tilanne- ja tunnelmakuvausten kautta.
1900- luvun alun kirjallisuuden piirteitä
- kirjallisuudessa on realistisia, romanttisia ja symbolistisia piirteitä
- aiheissa näkyivät köyhien ja rikkaiden erot, naisten eriarvoisuus ja lasten heikko asema sekä ihmisten ja luonnon välinen suhde
- päähenkilöinä tavalliset ihmiset
- tunnelma- ja tilannekuvaukset tärkeämpiä kuin juonen kehittely
- 1900- luvun tapahtumat
- humoristisuus kansan kuvauksissa.
1900- luvun alun kirjailijoita olivat Maria Jotuni, Joel Lehtonen, F.E. Sillanpää ja Ilmari Kianto. Kirjailija Maria Jotuni kirjoitti romaaneja, kuten Arkielämää ja Huojuva talo. Hän kirjoitti myös paljon novelleja, kuten kokoelmat Suhteita ja Rakkautta lisäksi hän tuli tunnetuksi lukuisista näytelmistään, kuten Miehen kylkiluu ja Tohvelisankarin rouva ja Maria Jotuni tahtoi nostaa teoksissaan esiin naisten asemaan liittyviä ongelmia ja lisäksi muita yhteiskunnallisia epäkohtia.
Toinen kirjailija 1900- luvun alusta on Joel Lehtonen, joka kirjoitti romaaneja, kuten pääteoksensa Putkinotko, jossa kuvaillaan köyhän Juutas Käkriäisen ja hänen suurperheensä elämää. Muita hänen teoksiaan ovat esimerkiksi Matleena ja Kerran kesällä, joka kuvaa ihmisten suhtautumista toisiinsa eri yhteiskuntaluokissa, mutta nuoruudessaan hän kirjoitti myös romanttisia runoja.
Seuraavaksi on kirjailia F.E. Sillanpää, joka kirjoitti esimerkiksi teokset Hurskas kurjuus, jossa kerrotaan syistä mitkä johtivat kansalaissotaan ja sitten on teos Nuorena nukkunut, joka on nuoren tytön traaginen tarina. Sillanpää oli luonnonkuvaaja, tyylitaituri ja ihmisen herkimpien tunteiden tallettaja ja hän oli myös Suomen ainoa kirjallisuuden Nobelin palkinnon saaja (1939)
Sitten on ilmari Kianto, hän on kirjoittanut esimerkiksi teokset Punainen viiva ja Ryysyrannan Joosep. Teoksissaan hän kuvaa ihmisten käyttäytymistä suomen ensimmäisissä eduskuntavaaleissa ja köyhyyden syitä maaseudulla.
" Kyllähän se pännämiehillä passaa punaviivoja vejellä vaikka joka raanin nurkkaan, vaan erittäin se on semmosilla, jotka alavariinsa ovat vain mehtakirvestä ja sontalapiota koprissaan heilutelleet. Ei taija liitupännä monen ukon känsissä putoamatta pysyä ja arvannevatko nuo akatkaan puumerkkiänsä piirustaa, kun ikänsä kaiken ovat lehmän nennejä kopeloineet ..."
Katkelma Ilmari Kiannon kirjoittamasta Punaisesta viivasta.
1900- luvun alun kirjallisuuden tyypillisiä piirteitä tässä katkelmassa ovat, realismi, päähenkilöinä tavalliset ihmiset ja köyhien ja rikkaiden erot.
Lähteet: Bycklin Henriikka, Keinänen Minna, Paalanen Piila, Bagge Tapani: Aktiivi 9 äidinkieli ja kirj
1900- luvun alun Suomessa kirjoitettiin monentyylistä kirjallisuudesta. Realistiset kansankuvaukset jatkuivat uusista näkökulmista. Kirjallisuudessa näkyi myös romantiikan piirteitä. Kuvaus muuttui usein juonen kehittelyä tärkeämmäksi, sillä monissa tuon ajan teoksissa ihmisten kokemuksia kuvattiin vahvojen tilanne- ja tunnelmakuvausten kautta.
1900- luvun alun kirjallisuuden piirteitä
- kirjallisuudessa on realistisia, romanttisia ja symbolistisia piirteitä
- aiheissa näkyivät köyhien ja rikkaiden erot, naisten eriarvoisuus ja lasten heikko asema sekä ihmisten ja luonnon välinen suhde
- päähenkilöinä tavalliset ihmiset
- tunnelma- ja tilannekuvaukset tärkeämpiä kuin juonen kehittely
- 1900- luvun tapahtumat
- humoristisuus kansan kuvauksissa.
1900- luvun alun kirjailijoita olivat Maria Jotuni, Joel Lehtonen, F.E. Sillanpää ja Ilmari Kianto. Kirjailija Maria Jotuni kirjoitti romaaneja, kuten Arkielämää ja Huojuva talo. Hän kirjoitti myös paljon novelleja, kuten kokoelmat Suhteita ja Rakkautta lisäksi hän tuli tunnetuksi lukuisista näytelmistään, kuten Miehen kylkiluu ja Tohvelisankarin rouva ja Maria Jotuni tahtoi nostaa teoksissaan esiin naisten asemaan liittyviä ongelmia ja lisäksi muita yhteiskunnallisia epäkohtia.
Toinen kirjailija 1900- luvun alusta on Joel Lehtonen, joka kirjoitti romaaneja, kuten pääteoksensa Putkinotko, jossa kuvaillaan köyhän Juutas Käkriäisen ja hänen suurperheensä elämää. Muita hänen teoksiaan ovat esimerkiksi Matleena ja Kerran kesällä, joka kuvaa ihmisten suhtautumista toisiinsa eri yhteiskuntaluokissa, mutta nuoruudessaan hän kirjoitti myös romanttisia runoja.
Seuraavaksi on kirjailia F.E. Sillanpää, joka kirjoitti esimerkiksi teokset Hurskas kurjuus, jossa kerrotaan syistä mitkä johtivat kansalaissotaan ja sitten on teos Nuorena nukkunut, joka on nuoren tytön traaginen tarina. Sillanpää oli luonnonkuvaaja, tyylitaituri ja ihmisen herkimpien tunteiden tallettaja ja hän oli myös Suomen ainoa kirjallisuuden Nobelin palkinnon saaja (1939)
Sitten on ilmari Kianto, hän on kirjoittanut esimerkiksi teokset Punainen viiva ja Ryysyrannan Joosep. Teoksissaan hän kuvaa ihmisten käyttäytymistä suomen ensimmäisissä eduskuntavaaleissa ja köyhyyden syitä maaseudulla.
" Kyllähän se pännämiehillä passaa punaviivoja vejellä vaikka joka raanin nurkkaan, vaan erittäin se on semmosilla, jotka alavariinsa ovat vain mehtakirvestä ja sontalapiota koprissaan heilutelleet. Ei taija liitupännä monen ukon känsissä putoamatta pysyä ja arvannevatko nuo akatkaan puumerkkiänsä piirustaa, kun ikänsä kaiken ovat lehmän nennejä kopeloineet ..."
Katkelma Ilmari Kiannon kirjoittamasta Punaisesta viivasta.
1900- luvun alun kirjallisuuden tyypillisiä piirteitä tässä katkelmassa ovat, realismi, päähenkilöinä tavalliset ihmiset ja köyhien ja rikkaiden erot.
Lähteet: Bycklin Henriikka, Keinänen Minna, Paalanen Piila, Bagge Tapani: Aktiivi 9 äidinkieli ja kirj
Sotien jälkeinen kirjallisuus
1950-Luku
1950-Luvulla käsiteltiin sotakirjallisuutta kaunokirjallisuudessa pitkään. Tunnetuimpia kirjailiojita ovat Väinö Linna ja Pentti Haanpää. Tunnetuimpia teoksia ovat Tuntematon sotilas, Korpisota ja 1950-luvun loppupuolella Täällä Pohjantähden Alla (osa 1).
1960-Luku
1960-Luvulla kirjoitettiin poliittisia asioita (Rauhanliike, Naisasia, Vasemmistolaisuus). Aiheita ovat Arki ja kaupunkilais elämä. Tunnetuimpia kirjailiojita ovat Hannu Salama ja Pentti Saarikoski. Teoksia ovat Täällä Pohjantähden Alla (osat 2 ja 3) ja Juhannustanssit.
1970-Luku
1970-Luvulla maaseutu aiheet palasivat ja vihreätarvot tulivat uutena kirjallisuuteen edellisten rinnalle (Rauhanliike...). Tunnetuimpia kirjailiojita ovat Heikki Turunen, Orvokki Autio, Kalle Päätalo ja Eeva Joenpelto. Tunnetuimpia teoksia ovat Kivenpyörittäjän kylä, Pesärikko-trilogia, Romaaneja maaseutuelämästä ja Elämän meno.
1960-1970-Luvun Runous
Runouden laji oli Poliittinen runous. Poliittista runoutta kirjoittivat Alpo Ruuth, Marja-Leena Mikkola, Pentti Saarikoski ja Aulikki Oksanen.
Lähdetiedot: Aktiivi 9 Äidinkieli ja kirjallisuus Tammi 2011. Tekiät: Henriikka Byckling, Minna Keinänen, Piila Palanen ja Tapani Bagge
Runosikermä Vietnamin Linnut
9.-Runo
"Sinä kysyt, ystävä, miksi kävi niin,
että ihmisen maailma jaettiin
ja rikas vei lehdot ja meren rannat
ja köyhä sai slummit ja autiomaat;
kysy vuorilta, kysy tuulilta,
kysy aavojen merien laineilta,
et vastausta saa.
Sinä kysyt, ystävä, miksi on niin
että rikas elää yhä väljemmin
vaikka köyhien armeija kasvaa vaan
ja työtä ei ole eikä asuntojakaan."
Lähdetiedot: Aleksis 9 Äidinkieli ja kirjallisuus Otava 2005. Tekijät: Jari Kuusento, Helena Liuskari, Sari Lottonen, Inkeri Oksanen ja Helena Ruuska.
Runon analyysi
Tämä runo on aiheeltaan poliittinen runo, koska siinä asetellaan ihmiset rikkaisiin ja köyhiin ja myös vietnamin sotaan viitataan.
1950-Luvulla käsiteltiin sotakirjallisuutta kaunokirjallisuudessa pitkään. Tunnetuimpia kirjailiojita ovat Väinö Linna ja Pentti Haanpää. Tunnetuimpia teoksia ovat Tuntematon sotilas, Korpisota ja 1950-luvun loppupuolella Täällä Pohjantähden Alla (osa 1).
1960-Luku
1960-Luvulla kirjoitettiin poliittisia asioita (Rauhanliike, Naisasia, Vasemmistolaisuus). Aiheita ovat Arki ja kaupunkilais elämä. Tunnetuimpia kirjailiojita ovat Hannu Salama ja Pentti Saarikoski. Teoksia ovat Täällä Pohjantähden Alla (osat 2 ja 3) ja Juhannustanssit.
1970-Luku
1970-Luvulla maaseutu aiheet palasivat ja vihreätarvot tulivat uutena kirjallisuuteen edellisten rinnalle (Rauhanliike...). Tunnetuimpia kirjailiojita ovat Heikki Turunen, Orvokki Autio, Kalle Päätalo ja Eeva Joenpelto. Tunnetuimpia teoksia ovat Kivenpyörittäjän kylä, Pesärikko-trilogia, Romaaneja maaseutuelämästä ja Elämän meno.
1960-1970-Luvun Runous
Runouden laji oli Poliittinen runous. Poliittista runoutta kirjoittivat Alpo Ruuth, Marja-Leena Mikkola, Pentti Saarikoski ja Aulikki Oksanen.
Lähdetiedot: Aktiivi 9 Äidinkieli ja kirjallisuus Tammi 2011. Tekiät: Henriikka Byckling, Minna Keinänen, Piila Palanen ja Tapani Bagge
Runosikermä Vietnamin Linnut
9.-Runo
"Sinä kysyt, ystävä, miksi kävi niin,
että ihmisen maailma jaettiin
ja rikas vei lehdot ja meren rannat
ja köyhä sai slummit ja autiomaat;
kysy vuorilta, kysy tuulilta,
kysy aavojen merien laineilta,
et vastausta saa.
Sinä kysyt, ystävä, miksi on niin
että rikas elää yhä väljemmin
vaikka köyhien armeija kasvaa vaan
ja työtä ei ole eikä asuntojakaan."
Lähdetiedot: Aleksis 9 Äidinkieli ja kirjallisuus Otava 2005. Tekijät: Jari Kuusento, Helena Liuskari, Sari Lottonen, Inkeri Oksanen ja Helena Ruuska.
Runon analyysi
Tämä runo on aiheeltaan poliittinen runo, koska siinä asetellaan ihmiset rikkaisiin ja köyhiin ja myös vietnamin sotaan viitataan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)